Eilen oli viides opetuskerta, jonka pidin Tamk:lla osana opetusharjoitteluani. Se oli samalla opintojaksoni viimeinen "täysimittainen" (3*45 min) opetussessio. Ensi viikolla menemme yritysvierailulle ja kaksi viimeistä opetuskertaa tulevat olemaan lyhyempiä (2*45 min).
Oppilaita oli nyt läsnä kahdeksan ja vertaisarvioijia kaksi. Lisäksi videoin opetustani, mikä oli tällä kertaa aikamoista sählinkiä (välillä kamera kellahti kumoon, välillä unohdin laittaa sen päälle jne.). Vertaisarvioijat pitivät opetuksestani kovasti. Ainoat heidän havaitsemansa puutteet tällä kertaa olivat seuraavat:
- oppilaiden ergonomia (joutuivat istumaan paljon paikallaan)
- opetuksen alkuosuudessa meni enemmän aikaa kuin olin tuntisuunnitelmassa huomioinut
Tuo ergonomia sinänsä on kyllä korkeakoulutuksen perinteisiä ongelmia. Paikallaan istuminen tunneilla + läppärillä/pöytäkoneella työskentely kotona saa paikat jumiin. Siihen tarvisi keksiä tapoja, jolla liikkuvuutta saisi lisää. Vertaisarvioijilta jäi näkemättä opetuksen loppupuolisko, jossa liikettä tuli ryhmätyöstä johtuen verrattain paljon. Lisäksi oli pikku välitehtävä, jossa oppilaat pääsivät itse kirjoittamaan taululle.
Viime kerralla opetus eteni joutuisammin kuin olin suunnitellut ja nyt kävi sitten juuri päinvastoin. Viime kerrasta "viisastuneena" olin tietty kasannut nyt matskua valmiiksi niin paljon, että varmasti riittää. No ratkaisin ongelmaa skippaamalla pari slidea, mutta silti loppua kohti tuli hoppu. Viimeisenä käsittelimme erästä casea, mikä olisi ansainnut pidemmän/rauhallisemman tarkastelun. Aihe oli tällä kertaa kokonaisuutena niin laaja ja olin varannut niin monimuotoista tekemistä, että langat meinasivat välillä karata hyppysistä. Yksi jäätyminenkin tapahtui, kun en erään keskeytyksen johdosta muistanutkaan mihin jutussani jäin, mutta hetken tuumailtuani oppilas muistutti missä mennään.
Varsinainen kuningashavainto omalta puoleltani tällä kertaa oli kuvien merkitys keskustelun virittäjänä. Sinänsä tämä asia on niin selvää pässinlihaa, että mietin kehtaanko tähän edes kirjoittaa, mutta kirjoitanpa nyt. Etenkin esitysmateriaalin alkupuolelle kannattaa ympätä mielenkiintoisia, tunteita ja ajatuksia herättäviä kuvia vuorovaikutuksen stimuloimiseksi. Hyvin usein esityksiin valitut kuvat ovat geneerisiä ja tylsiä. Sen sijaan kannattaa valita jotain, mihin kuulijoilla on todennäköisesti jonkinlainen tunneside. Tällä kertaa esim. Darth Vaderin kuva (puhuimme pelolla johtamisesta) synnytti hienoa keskustelumeininkiä ryhmän kesken. Miinuspuoli tämmöisten kuvien käytössä tietysti on, että keskustelu saattaa lähteä liiaksi rönsyilemään aiheen ulkopuolelle. Mutta näiden sopiva käyttö on taiteenlaji, jossa pyrin kehittymään jatkossa.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti