Saimme tehtäväksi suorittaa itsearvioinnin kuluneen syksyn opintoihimme liittyen. Tavoitteena on arvioida oman opettajuuden nykytilaa nyt tämän ensimmäisen välietapin jälkeen. Tämä tehdään keskittyen viiteen eri OSAAMISALUEESEEN, jotka olen alempana esitellyt kursiivilla. Kunkin osaamisalueen perään olen kirjoittanut aihetta koskevan itsearvioni.
ARVIOINTIOSAAMINEN
Arviointiosaaminen tarkoittaa kykyä arvioida oppimis- ja oppilaitosympäristöjen sekä vallitsevien käytänteiden soveltuvuutta opetustarkoitukseen. Korkeimmalla tasollaan tämä tarkoittaa myös parannusehdotusten esittämistä pedagogisista lähtökohdista.
Oppimisympäristökäynnit ja syksyn opintomme ovat iskostaneet kiinnittämään huomiota oppimisympäristön fyysisiin (esim. valaistus, muunneltavuus) ja henkisiin tekijöihin (esim. kannustava ilmapiiri, mahdollisuus saada apua/tukea). Syksyn aikana suoritetut käynnit moniin ympäristöihin (esim. TAKK, TUTLab, Polamk, Tehy) ovat hyvin tukeneet arviointiosaamisen kehittymistä. Esimerkiksi käydessäni seuraamassa opetusta TAMK:lla, havaitsin mm. luokkatilan olleen liian pitkä osallistujamäärälle (opettaja jäi kauas oppilaista). Tämän asian voisi korjata esim. asettelemalla istumapaikat etukäteen tarpeeksi lähelle opettajaa tai katkaisemalla luokkatilan jonkinlaisella sermillä. Fyysiset puutteet oppimisympäristössä onkin helpompi tunnistaa kuin varsinaiset pedagogiset ongelmakohdat. Nykytiedon valossa, suurin osa opetuksesta johon olen elämäni aikana osallistunut ei ole ollut pedagogisesti mitenkään loistokasta. Näille puutteille on sisänsä ummistanut silmänsä ja niihin on turtunutkin, lähinnä on yrittänyt saada opetuksesta jotain irti sen puutteista huolimatta. Nyt kun näihin seikkoihin kiinnittää aktiivisesti huomiota, huomaa valtavan määrän yksityiskohtia, joille ennen olisi ollut täysin sokea. Asioiden esille nostaminen ja problematisointi ei ole koskaan ollut itselleni erityisen hankalaa, lähinnä on joutunut hillitsemään itseään monissa tilanteissa.
KUMPPANUUSOSAAMINEN
Kumppanuusosaaminen korostaa yksilön toimintaa ryhmän ja yhteisön jäsenenä. Opettajuudessa korostuu yhteistoiminnallinen rooli ja käsitys koulutusjärjestelmän yhteiskunnallisesta merkityksestä. Yhteistyö oppilaiden, vanhempien ja kollegoiden kanssa on kumppanuusosaamista parhaimmillaan.
Ihmisenä olen aina nauttinut akateemisesta jne. vapaudesta. Opettajuudessa viehättää juuri vastuu ja vapaus järjestää oma opetus oman parhaan näkemyksen mukaisesti (toki opetussuunnitelmaa ja organisaation sääntöjä noudattaen). En kuitenkaan halua poteroitua omien näkemysteni kanssa. Tietotekniikan alalla se olisi jopa tuhoisaa, koska oma tietämys ja osaaminen on pidettävä ajan tasalla. Ei kannata kuvitella että itse osaisi asiat oppilaita ja kollegoita paremmin. Teknologioiden kirjo on niin valtava, että toisten osaaminen on sisällytettävä tukemaan oppimista. Opetuksen järjestämiseksi kannattaa hyödyntää muita eksperttejä aiheissa, jotka eivät ole omaa ydinosaamista. Oppilaat kannattaa valjastaa tiedon jakajiksi ja tuottajiksi passiivisen seuraamisen sijaan. Yhteistoiminnallisuus esimerkiksi työelämän kanssa tulee olemaan opettajuuteni kulmakiviä; opetettavan asian tulee olla ajanmukaista ja relevanttia. Haasteena organisaation kehittämisessä on tietysti turhautumisen välttäminen, jos omia kehitysideoita on paljon, mutta mitään ei voida viedä eteenpäin esimerkiksi säästösyistä. On aina helppoa todeta olevansa yhteiskykyinen ja -halukas. Tällöin mielikuva kuitenkin perustuu usein kanssakäymiseen jossa ollaan "samalla aaltopituudella". Kumppanuusosaaminen tulee kehittymään kohdatessani jatkossa varmasti myös vastahakoisia yhteistyökumppaneita. Näistä on toki kokemusta myös tuotekehityshommien puolelta, mutta integroitumiseni osaksi oppilaitoksen toimintaa jatkossa vasta tulee paljastamaan opettajan kumppanuusosaamiseen liittyvät erityishaasteet.
OPETUS- JA OHJAAMISOSAAMINEN
Opetus- ja ohjaamisosaaminen sisältää oppimisen ja kasvun tukiprosessien ymmärtämisen ja hyödyntämisen omassa opetuksessa. Näiden prosessien jatkuva tarkastelu ja kehittäminen on opettajan ydintyötä. Erityisinä tavoitteina ovat vuorovaikutteisuuden lisääminen ja opiskelijan oman aktiivisuuden kehittyminen.
Erilaisten oppimis-, tieto- ja ihmiskäsitysten opiskelu syksyn aikana on pohjustanut näiden prosessien ymmärrystä. Opettajan käyttötiedon muodostamisessa käytettiin näitä pohjatietoja ja näin teoriaa jalostettiin osaksi omaa tulevaa opetusta. Itse etsin aina parempaa tapaa tehdä asiat. Osallistava pedagogiikka sopii ylipäätään tietotekniikan opetukseen mainiosti, koska siinä korostuu itse sekä ryhmässä tekemisen riemu ja luova tuottaminen. Tietotekniikan alaan liittyy jatkuva muutos, eikä kaavoihin kannata tai edes voi kangistua. Syksyn aikana pienryhmämme järjesti opetustuokion ja pääsin myös opettamaan itsenäisesti. Omana haasteenani on kasvaa IT-kouluttajasta opettajaksi. Huomioitavia seikkoja on opetustilanteessa niin paljon, että kaikkeen tarvittavaan ei osaa kiinnittää huomiota ilman harjaantumista. Ensi keväänä tulen pitämään opetusta vähintään 22 tuntia TAMK:ssa. Uskon että opetus- ja ohjaamisosaamiseni ottaa silloin suurimman kehitysloikan opettajaopintojeni aikajanalla. Keväällä pääsen myös seuraamaan muiden opetusta, jolloin huomio kiinnittyy seikkoihin, jotka ovat vielä jääneet pimentoon. Hyvää syksyn opetuksessa oli osaltani se, että pääsin/jouduin pitämään omaa opetusta jo lokakuussa. Tavallaan tunnen olevani askeleen edellä suurinta osaa muusta ryhmästä, koska olen jo saanut ensimmäiset palautteet, joiden perusteella olen valmiimpi seuraavaa opetusta varten. Toki pitää muistaa, että ryhmässämme on myös pitkään opettajana toimineita, jotka ovat saaneet palautetta jo vuosien ajan ja hioneet opetustaan sen mukaan.
KULTTUURIOSAAMINEN
Kulttuuriosaaminen painottaa erilaisten toimintakulttuurien ymmärrystä ja hyödyntämistä opetus- ja ohjaamistyössä. Joustavuus, avoimmuus sekä erilaisuutta ja moninaisuutta arvostava toimintaympäristö ovat kulttuuriosaamisen painopisteitä.
Aloittaessani työt IT-alalle vuonna 2004 ilmapiiri oli hyvin erilainen kuin nyt. Salassapitosopimukset arvostettiin hyvin korkealle, avoimesta lähdekoodista ei juuri puhuttu ja hommat pyrittiin tekemään talon sisällä ilman yhteistyökumppaneita. Sittemmin olen ottanut itse mahdollisimman avoimen linjan (toki minuakin salassapitosopimukset jne. sitovat), esimerkiksi LinkedIn-profiilissani kerron mahdollisimman selkeästi sen mitä olen oikeasti työkseni tehnyt. Myös tämä blogi edustaa hyvin avointa linjaa ja julkaisukynnykseni on matala. Vaikka kykenen akateemiseen kirjoitustapaan, ei se edusta ominta minua (edustaakohan jonkun kohdalla?). Olenkin tässä kirjoittanut tavalla, joka tulee mahdollisimman luonnostaan, koska se tuntuu tuottavan itselle suurinta iloa. Kuten mm. Lauri Järvilehto on todennut, kaikkien ei tarvitse olla hyviä kaikessa. Tärkeämpää olisi löytää joitakin asioita, jotka kiinnostavat ja joissa haluaa kehittyä. Kaikilla on oikeus oppimisen iloon, mutta sen ei tarvitse syntyä samoista lähtökohdista ja samoista aiheista (kuinka se voisikaan?) Tämä on toimintakulttuuria, jonka syntymistä haluan edesauttaa. Tulevaisuudessa kiinnostavat kovasti myös virtuaalisen vuorovaikutuksen tavat ja mahdollisuudet. Kuinka tehdä virtuaalitodellisuudesta salonkikelpoista? Virtuaali- ja lisätty todellisuus tulevat synnyttämään myös negatiivisia lieveilmiöitä, kuten liikennettä sotkevat Pokemon GO -pelaajat. Näiden uusien toiminta- ja oppimisympäristöjen hyödyntäminen mielekkäällä tavalla tulee vaatimaan mittavaa työpanosta. Hyvin hyödynnettynä virtuaalinen oppimisympäristö voi edesauttaa esimerkiksi erilaisuuden hyväksymistä.
HYVINVOINTIOSAAMINEN
Hyvinvointiosaaminen edistää toimintaympäristöjen saavutettavuutta ja esteettömyyttä
sekä tähtää turvallisen ja hyvinvointia edesauttavan ilmapiirin syntymiseen sekä ylläpitoon. Hyvinvointiosaaja edistää yhteisön hyvinvointia tarttumalla havaitsemiinsa epäkohtiin.
Syksyn oppimisympäristökäynneillä huomio kiinnittyi moniin turvallisuutta koskettaviin seikkoihin ja järjestelyihin esimerkiksi TAKK:lla ja POLAMK:ssa. Myös esteettömyysjärjestelyihin kiinnittää nyt erityistä huomiota. Digitaalisissa oppimisympäristöissä saavutettavuuden varmistaminen on ensiarvoisen tärkeää. Mikäli valitut ympäristöt eivät toimi erilaisilla päätelaitteilla (PC, MAC, tabletit jne.), jäävät ne osalta oppijoista käyttämättä. Digitaalisen oppimisympäristön käyttö ei saa olla kohtuuttoman vaikeaa ja valittujen työkalujen pitää toimia riittävän hyvin. Haasteena itselle onkin hahmottaa, kuinka vaikeaa digitaalisten ympäristöjen käyttö on erilaisille oppijoille. Taustastani johtuen olen tottunut hyvin insinöörimäisiin toteutuksiin, joissa käytettävyys on jäänyt pienemmälle huomiolle. Koen että hyvinvointiosaamisen hankalin alue on kiusaamiseen ennaltaehkäisy ja siihen puuttuminen. Ilmapiiri pitää pyrkiä luomaan avoimeksi ja luottamukselliseksi. Kenenkään ei pitäisi joutua pelkäämään virheiden tekemistä (turvallisuusseikat pitää toki huomioida). Jos opettaja saattaa toiminnallaan oppilaan naurunalaiseksi, kyse on vähintäänkin kiusaamisen edesauttamisesta. Opettajan tulee pystyä nauramaan myös itselleen mokattuaan ja ottamaan pienet kuittaukset huumorilla. Tämän syksyn opinnoissani opettajaopiskelijoiden kesken ilmapiiri on mielestäni ollut loistava. Välillä kuitenkin unohtuu että kyse on erikoisjoukosta, ja yleensä toimintaympäristön tunnelma ei ole vastaavalla tasolla. Kuten kumppanuusosaamisenkin kohdalla, jatkossa kohtaamani ongelmakohdat varsinaisessa oppilaitoksessa työskennellessäni tulevat kehittämään hyvinvointiosaamistani konkreettisesti.
tiistai 6. joulukuuta 2016
maanantai 5. joulukuuta 2016
Uuden taidon oppiminen kahdessakymmenessä tunnissa
Tässä aihe, joka nousi esiin opettajaopiskelijaryhmämme Facebook-keskusteluissa:
Uuden taidon oppiminen kahdessakymmenessä tunnissa
Ennen kuin luet pidemmälle, kannattaa katsoa oheinen video. Tekstini kuitenkin perustuu tuon videon teorian kommentointiin.
Tässä silti menetelmä erittäin tiivistettynä. Ristitään se tässä tekstissä nyt Kaufmanin metodiksi.
1. Määrittele mitä haluat kyseisestä taidosta oppia (eli suorita rajaus).
2. Mieti miten opit tarpeeksi, jotta oppiminen jatkossa ruokkii itse itseään. Eli pystyt korjaamaan itse tekemiäsi virheitä.
3. Poista häiriötekijät, jotta voit keskittyä oppimiseen.
4. Harjoittele vähintään 20 tuntia.
20 tuntia on melko mielivaltainen luku. Lähinnä tarkoituksena lienee alleviivata sitä, että on asetettava konkreettinen aikatavoite. Ilman aikarajaa (ja melko kireää semmoista), prosessiin on vaikea suhtautua sen vaatimalla tehokkuudella.
Itse opiskelen japanin kieltä lähinnä huvikseni, mutta toki yritän etsiä tilaisuuksia, joissa japanin kielen taidostani olisi konkreettista hyötyä. Mutta en ole laskenut opiskelulleni mitään tuotto-odotusta tms. En siis odota siihen laittamani ajan & vaivan ikinä maksavan euromääräisesti itseään takaisin (saati tuottamaan voittoa). Tästä huolimatta pyrin opiskelemaan mahdollisimman tehokkaasti. Yhtenä kiintopisteenä oli viime kuussa tekemäni Japanin lomareissu. (Uudelleen)aloitin japanin opiskelun keväällä, tähdätäkseni siihen että reissulla pystyisin asioimaan mahdollisimman paljon japaniksi. Tietämättäni opiskeluni mukaili Kaufmanin metodia. Aluksi mietin mihin tulee keskittyä, jotta oppisin aidossa kanssakäymisessä tarvittavaa puhekieltä. Googlasin parhaita metodeja japanin opiskeluun (joitain suosituksia jouduin suoraan skippaamaan, kuten kehotusta "Get a japanese lover."). Esimerkiksi sanojen/fraasien mieleen painamiseen käytän Ankia (jos joku tietää tehokkaamman menetelmän, olen yhtenä korvana).
Ei liene yllätys että 20 tuntia ei tähän riitä, ei lähellekään. Jos joku on eri mieltä, kehotan opiskelemaan Kaufmanin metodin mukaisesti sen 20 tuntia, bookkaamaan lennon Japaniin ja kokeilemaan miten onnistuu kylttien lukeminen ja jutustelu japaniksi natiivin kanssa.
20 tunnissa voi kuitenkin oppia teeskentelemään useimpia taitoja. Otetaan taas tueksi tarinaa japanin opiskelustani. Japanin ääntäminen on suomalaiselle helppoa, etenkin minulle, koska on tullut katseltua animea lapsuusvuosista lähtien (ja viime aikoina myös Netflixin sarjaa "Terrace House", jossa nuoret japanilaiset puhuvat arkipäivän tilanteissa). Muutaman kerran olen kuullut, kun jenkki puhuu japania. Se kuulostaa hirveältä. Väitänkin että japania vähänkin opiskelleen suomalaisen ääntämys menee paremmin kohdilleen kuin paljon opiskelleen jenkin. Tämä johtaa helposti tilanteeseen, jossa japanilainen tulkitsee muutaman fraasin jälkeen että tämä kaverihan osaa (etenkin jos on tullut opiskeltua myös japanilaisia tapoja). Sitten alkaa nopea puhetulva, johon on pakko todeta vain わかりません, eli "En ymmärrä." Eli helposti pystyy antamaan vaikutelman että osaakin paremmin kuin osaa.
Kuinkahan pitkään esim. tämä huijari loppupeleissä
opiskeli lääketiedettä? Omasta mielestään hän oli kovinkin pätevä, mutta syytekohdat olivat varsin painavat.
Kaufmanin esityksessä onkin kuvaava kuvaaja:
Eli alussa kehitys on nopeaa ja perustaidot tarttuvat haaviin nopeasti. Jos lopettaa tuohon punaisen katkoviivan kohtaan, ei tietenkään vielä ole experttilevelillä (eikä luultavasti koskaan sinne pääsekään, koska vaadittava aika vs. kehitys kasvaa eksponentiaalisesti). Useimmissa tapauksissa eksperttilevelin saavuttaminen ei siis välttämättä kannata. Kovin tutultahan tuo Kaufmanin kuva näyttää. Otetaanpas vertailuksi tuttu käppyrä tuotekehityshommista (lähde http://www.methodsandtools.com):
No sama käyrähän tuo periaatteessa on.
Mitä tämä kertoo nykyajasta? Kysytäänpä näin, koska olet viimeksi omistanut täydellisesti toimivan laitteen (erillisistä ohjelmistoista puhumattakaan)? Vastaus on varmaan 80-luvulla, tai ei koskaan? Koska nykytuotteet monimutkaistuvat teknisesti koko ajan, mutta toisaalta niitä pitää globaalin kilpailun vuoksi pystyä tuottamaan yhä halvemmalla, ei ole taloudellisesti järkevää tehdä tuotetta, joka olisi kattavasti testattu ja kaikki ongelmat korjattu. Sanotaan vaikka, että riittää kun kriittisistä bugeista on testaamalla löydetty arviolta 80% ja niistä löydetyistä on korjattu 80%. Tai itse asiassa, noilla luvuilla saataisiin jo luultavasti keskivertoa laadukkaampi tuote. 100% varmuudella toimivan tuotteen tekeminen veisi äärettömästi aikaa ja rahaa.
Kuitenkin pyrkimys riittävän hyvään vs. huippulaatuun erottaa jyvät akanoista, tai perustekijän expertistä. Experttitason saavuttaminen jossain taidossa vie kuitenkin Kaufmanin esityksen mukaan noin 10 000 tuntia!
Mielestäni aikarajat 20 tuntia tai 10 000 tuntia voi heivata skuikkaan. Mutta oppimista varmasti tehostaa tavoitteen määrittely: mitä haluaisi osata ja mihin mennessä. Tavoite haastavaksi, mutta saavutettavaksi. Sitten työskentelyä tuota tavoitetta kohti parhain mahdollisin menetelmin. Näiden menetelmien etsimiseksi kannattaa opiskelun alussa ja aikana uhrata vähintäänkin muutamia tunteja.
Uuden taidon oppiminen kahdessakymmenessä tunnissa
Ennen kuin luet pidemmälle, kannattaa katsoa oheinen video. Tekstini kuitenkin perustuu tuon videon teorian kommentointiin.
Tässä silti menetelmä erittäin tiivistettynä. Ristitään se tässä tekstissä nyt Kaufmanin metodiksi.
1. Määrittele mitä haluat kyseisestä taidosta oppia (eli suorita rajaus).
2. Mieti miten opit tarpeeksi, jotta oppiminen jatkossa ruokkii itse itseään. Eli pystyt korjaamaan itse tekemiäsi virheitä.
3. Poista häiriötekijät, jotta voit keskittyä oppimiseen.
4. Harjoittele vähintään 20 tuntia.
20 tuntia on melko mielivaltainen luku. Lähinnä tarkoituksena lienee alleviivata sitä, että on asetettava konkreettinen aikatavoite. Ilman aikarajaa (ja melko kireää semmoista), prosessiin on vaikea suhtautua sen vaatimalla tehokkuudella.
Itse opiskelen japanin kieltä lähinnä huvikseni, mutta toki yritän etsiä tilaisuuksia, joissa japanin kielen taidostani olisi konkreettista hyötyä. Mutta en ole laskenut opiskelulleni mitään tuotto-odotusta tms. En siis odota siihen laittamani ajan & vaivan ikinä maksavan euromääräisesti itseään takaisin (saati tuottamaan voittoa). Tästä huolimatta pyrin opiskelemaan mahdollisimman tehokkaasti. Yhtenä kiintopisteenä oli viime kuussa tekemäni Japanin lomareissu. (Uudelleen)aloitin japanin opiskelun keväällä, tähdätäkseni siihen että reissulla pystyisin asioimaan mahdollisimman paljon japaniksi. Tietämättäni opiskeluni mukaili Kaufmanin metodia. Aluksi mietin mihin tulee keskittyä, jotta oppisin aidossa kanssakäymisessä tarvittavaa puhekieltä. Googlasin parhaita metodeja japanin opiskeluun (joitain suosituksia jouduin suoraan skippaamaan, kuten kehotusta "Get a japanese lover."). Esimerkiksi sanojen/fraasien mieleen painamiseen käytän Ankia (jos joku tietää tehokkaamman menetelmän, olen yhtenä korvana).
Ei liene yllätys että 20 tuntia ei tähän riitä, ei lähellekään. Jos joku on eri mieltä, kehotan opiskelemaan Kaufmanin metodin mukaisesti sen 20 tuntia, bookkaamaan lennon Japaniin ja kokeilemaan miten onnistuu kylttien lukeminen ja jutustelu japaniksi natiivin kanssa.
20 tunnissa voi kuitenkin oppia teeskentelemään useimpia taitoja. Otetaan taas tueksi tarinaa japanin opiskelustani. Japanin ääntäminen on suomalaiselle helppoa, etenkin minulle, koska on tullut katseltua animea lapsuusvuosista lähtien (ja viime aikoina myös Netflixin sarjaa "Terrace House", jossa nuoret japanilaiset puhuvat arkipäivän tilanteissa). Muutaman kerran olen kuullut, kun jenkki puhuu japania. Se kuulostaa hirveältä. Väitänkin että japania vähänkin opiskelleen suomalaisen ääntämys menee paremmin kohdilleen kuin paljon opiskelleen jenkin. Tämä johtaa helposti tilanteeseen, jossa japanilainen tulkitsee muutaman fraasin jälkeen että tämä kaverihan osaa (etenkin jos on tullut opiskeltua myös japanilaisia tapoja). Sitten alkaa nopea puhetulva, johon on pakko todeta vain わかりません, eli "En ymmärrä." Eli helposti pystyy antamaan vaikutelman että osaakin paremmin kuin osaa.
Kuinkahan pitkään esim. tämä huijari loppupeleissä
opiskeli lääketiedettä? Omasta mielestään hän oli kovinkin pätevä, mutta syytekohdat olivat varsin painavat.
Kaufmanin esityksessä onkin kuvaava kuvaaja:
Eli alussa kehitys on nopeaa ja perustaidot tarttuvat haaviin nopeasti. Jos lopettaa tuohon punaisen katkoviivan kohtaan, ei tietenkään vielä ole experttilevelillä (eikä luultavasti koskaan sinne pääsekään, koska vaadittava aika vs. kehitys kasvaa eksponentiaalisesti). Useimmissa tapauksissa eksperttilevelin saavuttaminen ei siis välttämättä kannata. Kovin tutultahan tuo Kaufmanin kuva näyttää. Otetaanpas vertailuksi tuttu käppyrä tuotekehityshommista (lähde http://www.methodsandtools.com):
Mitä tämä kertoo nykyajasta? Kysytäänpä näin, koska olet viimeksi omistanut täydellisesti toimivan laitteen (erillisistä ohjelmistoista puhumattakaan)? Vastaus on varmaan 80-luvulla, tai ei koskaan? Koska nykytuotteet monimutkaistuvat teknisesti koko ajan, mutta toisaalta niitä pitää globaalin kilpailun vuoksi pystyä tuottamaan yhä halvemmalla, ei ole taloudellisesti järkevää tehdä tuotetta, joka olisi kattavasti testattu ja kaikki ongelmat korjattu. Sanotaan vaikka, että riittää kun kriittisistä bugeista on testaamalla löydetty arviolta 80% ja niistä löydetyistä on korjattu 80%. Tai itse asiassa, noilla luvuilla saataisiin jo luultavasti keskivertoa laadukkaampi tuote. 100% varmuudella toimivan tuotteen tekeminen veisi äärettömästi aikaa ja rahaa.
Kuitenkin pyrkimys riittävän hyvään vs. huippulaatuun erottaa jyvät akanoista, tai perustekijän expertistä. Experttitason saavuttaminen jossain taidossa vie kuitenkin Kaufmanin esityksen mukaan noin 10 000 tuntia!
Mielestäni aikarajat 20 tuntia tai 10 000 tuntia voi heivata skuikkaan. Mutta oppimista varmasti tehostaa tavoitteen määrittely: mitä haluaisi osata ja mihin mennessä. Tavoite haastavaksi, mutta saavutettavaksi. Sitten työskentelyä tuota tavoitetta kohti parhain mahdollisin menetelmin. Näiden menetelmien etsimiseksi kannattaa opiskelun alussa ja aikana uhrata vähintäänkin muutamia tunteja.
perjantai 18. marraskuuta 2016
Oppimisympäristökäynti Tokion yliopistossa
Terveisiä Helsinki-Vantaan lentoaseman Aspire-loungesta, jossa näpyttelen tätä postausta (takana likipitäen 20 tuntia matkustamista)! Elikkäs olen palaamassa reilu parin viikon Japanin reissulta ja tässä raporttia oppimisympäristökäynnistä Tokion yliopiston Hongo-kampuksella.
Paikkaa meille esitteli eräs yliopiston politiikan opiskelija nimeltä Tose. Opiskelun ohessa Tose soittaa trumpettia yliopiston konserttikerhossa, jossa on kuulemma keväisin ollut myös joitakin suomalaisia mukana musisoimassa. Kaverikuvakin Tosen kanssa tuli otettua, mutta hän ei halua näyttäytyä sosiaalisessa mediassa (tai SNS:ssä, kuten japanilaisilla on tapana sanoa). Kuva jääköön siis omaan arkistooni.
Hongo on yksi Tokion yliopiston viidestä kampuksesta. Opiskelijat sijoitetaan eri kampuksille vuosikurssin perusteella, eli kun opinnot etenevät myös kampus vaihtuu. Hongo-kampus on pinta-alaltaan 12 kertaa Tokyo Domen kokoinen ja suurempi kuin Vatikaani. Sisätiloihin emme valitettavasti juurikaan päässeet, koska esittelypäivä oli sunnuntai, jolloin yliopiston useimmat tilat olivat kiinni.
Kierros alkoi Ataman Red Gatelta, joka on yliopiston kuuluisimpia maamerkkejä (mutta ei pääsisäänkäynti kuten monet luulevat):
Portin kattorakenteissa näkyvät klassiset Tokugawa ja Maeda -klaanien vaakunat (Tokugawa ylempänä kuvaamassa sukujen välistä arvoasetelmaa). Tokion yliopisto on perustettu vuonna 1877. Tiedekuntia on 10 ja opiskelijoita yli 30000. Henkilöstö mukaanlukien yliopistolla puurtaa yhteensä noin 40000 henkeä.
Tässä kuva varsinaisesta pääportista (jossa symboleina erottuvat aurinko ja tuuli), jonka läpi opiskelijat kulkevat päivittäin:
Yliopiston kirjastossa olisi ollut hieno päästä käymään. Kuulemma systeemi on automatisoitu niin että "robottikäsi" ottaa kirjan/teoksen lokerikosta ja vie sen sinne takaisin. Kirjastoa uusitaan parhaillaan, mutta homma on viivästynyt, koska rakenteiden alta on löytynyt Maedan suvun jäänteitä. Kirjastoa on myös aikoinaan restauroitu vuoden 1923 romahduksen jälkeen Rockefellerien rahallisella tuella.
Hauskana yksityiskohtana kampusalueen sisäpihalle ei haluttu kirsikankukkapuita "häiritsemään opiskelua". Sisäpihalle valitut puut sen sijaan tuottavat pahanhajuista hedelmää, josta opiskelijat valittavat.
Alla kampuksen ikoninen kellotornirakennus, missä mm. valmistumistilaisuudet järjestetään. Koska vuosittain valmistuu n. 3000 opiskelijaa, juhlia pidetään kaksi jotta kaikki mahtuvat saliin. Rakennus jatkuu maan alle vielä kaksi kerrosta.
Yliopistolla on satoja harrastekerhoja, opiskelijoista n. 80% on miehiä (tekniikan aloilla lähes kaikki). Tässä näkyy ikivanha japanilainen käsitys sukupuolirooleista. Miehen on ajateltu kouluttautuvan ja työllistyvän salaryman-tyyppisiin hommiin. Nainen määrää kotona vastaten mm. perheen rahankäytöstä ja ylläpitäen yhteistä kalenteria sosiaalisista riennoista. Päivittäinen kasvatusvastuu jää pääasiassa naisen tehtäväksi (salaryman viettää aikaa lastensa kanssa puistossa sunnuntaisin).
Tokion yliopisto on syystäkin ylpeä Nobel-palkituistaan. Alla bloggaajanne Takaaki Kajitan vitriinin vieressä.
Kaiken kaikkiaan erittäin mielenkiintoinen visiitti Tokion yliopistolle, vaikka varsinaisia oppimisympäristöjä ei varsinaisesti päästy syväluotaamaan. Mikäli joku lukijoista Tokioon on suuntaamassa ja on vastaavasta kiinnostunut, niin kierroksen voi suhkot helposti varata täältä. Aikaa kannattaa varata pari tuntia.
Paikkaa meille esitteli eräs yliopiston politiikan opiskelija nimeltä Tose. Opiskelun ohessa Tose soittaa trumpettia yliopiston konserttikerhossa, jossa on kuulemma keväisin ollut myös joitakin suomalaisia mukana musisoimassa. Kaverikuvakin Tosen kanssa tuli otettua, mutta hän ei halua näyttäytyä sosiaalisessa mediassa (tai SNS:ssä, kuten japanilaisilla on tapana sanoa). Kuva jääköön siis omaan arkistooni.
Hongo on yksi Tokion yliopiston viidestä kampuksesta. Opiskelijat sijoitetaan eri kampuksille vuosikurssin perusteella, eli kun opinnot etenevät myös kampus vaihtuu. Hongo-kampus on pinta-alaltaan 12 kertaa Tokyo Domen kokoinen ja suurempi kuin Vatikaani. Sisätiloihin emme valitettavasti juurikaan päässeet, koska esittelypäivä oli sunnuntai, jolloin yliopiston useimmat tilat olivat kiinni.
Kierros alkoi Ataman Red Gatelta, joka on yliopiston kuuluisimpia maamerkkejä (mutta ei pääsisäänkäynti kuten monet luulevat):
Tässä kuva varsinaisesta pääportista (jossa symboleina erottuvat aurinko ja tuuli), jonka läpi opiskelijat kulkevat päivittäin:
Yliopiston kirjastossa olisi ollut hieno päästä käymään. Kuulemma systeemi on automatisoitu niin että "robottikäsi" ottaa kirjan/teoksen lokerikosta ja vie sen sinne takaisin. Kirjastoa uusitaan parhaillaan, mutta homma on viivästynyt, koska rakenteiden alta on löytynyt Maedan suvun jäänteitä. Kirjastoa on myös aikoinaan restauroitu vuoden 1923 romahduksen jälkeen Rockefellerien rahallisella tuella.
Hauskana yksityiskohtana kampusalueen sisäpihalle ei haluttu kirsikankukkapuita "häiritsemään opiskelua". Sisäpihalle valitut puut sen sijaan tuottavat pahanhajuista hedelmää, josta opiskelijat valittavat.
Alla kampuksen ikoninen kellotornirakennus, missä mm. valmistumistilaisuudet järjestetään. Koska vuosittain valmistuu n. 3000 opiskelijaa, juhlia pidetään kaksi jotta kaikki mahtuvat saliin. Rakennus jatkuu maan alle vielä kaksi kerrosta.
Yliopistolla on satoja harrastekerhoja, opiskelijoista n. 80% on miehiä (tekniikan aloilla lähes kaikki). Tässä näkyy ikivanha japanilainen käsitys sukupuolirooleista. Miehen on ajateltu kouluttautuvan ja työllistyvän salaryman-tyyppisiin hommiin. Nainen määrää kotona vastaten mm. perheen rahankäytöstä ja ylläpitäen yhteistä kalenteria sosiaalisista riennoista. Päivittäinen kasvatusvastuu jää pääasiassa naisen tehtäväksi (salaryman viettää aikaa lastensa kanssa puistossa sunnuntaisin).
Tokion yliopisto on syystäkin ylpeä Nobel-palkituistaan. Alla bloggaajanne Takaaki Kajitan vitriinin vieressä.
torstai 3. marraskuuta 2016
Oma opettajan käyttötieto ja käyttötieto omalla alalla
Saimme seuraavanlaisen tehtävänannon:
"KIRJOITA / KUVANNA OMAA IHMIS-, TIETO-, JA OPPIMISKÄSITYSTÄSI. MILLAINEN IHMIS-, TIETO-, JA OPPIMISKÄSITYS OMALLA OPETETTAVALLA ALALLASI MIELESTÄSI VALLITSEE? MITEN SITÄ VOISIT OMALLA TOIMINNALLASI KEHITTÄÄ/ MONIPUOLISTAA?"
Oma tuotokseni löytyy siis tästä blogipostauksesta. Käyttötieto terminä ei varmaan ole kaikille lukijoille tuttu, siihen löytyy kattava määritelmä täältä. Määritelmä itse asiassa on niinkin kattava, että ihan sanan laajimmassa merkityksessä en lähtenyt aihetta tarkastelemaan. Yritin silti kuitenkin vastata tehtävänantoon parhaani mukaan. Mutta pidemmittä puheitta, tässä linkki opettajan käyttötietooni PDF-muodossa.
Selvennyksenä vielä tässä mainittakoon että kokemukseni ovat IT-alalta. Noissa kaavioissa saattaa olla pointteja, jotka niistä eivät suoraan aukea muille kuin minulle. Tarkentavia kysymyksiä saa siis esittää kommenttikentässä. Tämä on myöskin kaavioiden ensimmäinen versio, joten tuotos jalostunee vielä (opettajan käyttötiedon sinänsä kuuluukin kehittyä jatkuvasti).
"KIRJOITA / KUVANNA OMAA IHMIS-, TIETO-, JA OPPIMISKÄSITYSTÄSI. MILLAINEN IHMIS-, TIETO-, JA OPPIMISKÄSITYS OMALLA OPETETTAVALLA ALALLASI MIELESTÄSI VALLITSEE? MITEN SITÄ VOISIT OMALLA TOIMINNALLASI KEHITTÄÄ/ MONIPUOLISTAA?"
Oma tuotokseni löytyy siis tästä blogipostauksesta. Käyttötieto terminä ei varmaan ole kaikille lukijoille tuttu, siihen löytyy kattava määritelmä täältä. Määritelmä itse asiassa on niinkin kattava, että ihan sanan laajimmassa merkityksessä en lähtenyt aihetta tarkastelemaan. Yritin silti kuitenkin vastata tehtävänantoon parhaani mukaan. Mutta pidemmittä puheitta, tässä linkki opettajan käyttötietooni PDF-muodossa.
Selvennyksenä vielä tässä mainittakoon että kokemukseni ovat IT-alalta. Noissa kaavioissa saattaa olla pointteja, jotka niistä eivät suoraan aukea muille kuin minulle. Tarkentavia kysymyksiä saa siis esittää kommenttikentässä. Tämä on myöskin kaavioiden ensimmäinen versio, joten tuotos jalostunee vielä (opettajan käyttötiedon sinänsä kuuluukin kehittyä jatkuvasti).
maanantai 31. lokakuuta 2016
Webinaari: "Ryhmän aktivointi sosiaalisen median välineillä"
Osallistuin äsken Harto Pönkän pitämään webinaariin "Ryhmän aktivointi sosiaalisen median välineillä"
Tässä hyvin tiivistettynä pääkohtia, joita itselle jäi esityksestä haaviin.
Pelkkä googlettaminen ei ole oppimista. Sen sijaan parasta oppimista Harton mukaan on tiedon luonti, mitä usein on luontevaa tehdä ryhmässä, koska sillä saadaan aktivoitua monia oppimista tehostavia keinoja (esim. keskustelu). Yleisesti 3-5 henkeä on hyvä koko ryhmälle, suuremmissa ryhmissä vapaamatkustajia esiintyy herkemmin. Tehtävänannolla onkin ohjattava ryhmää yhteiseen työskentelyyn. Mikäli ryhmän toiminnasta puuttuu vuorovaikutus, ei myöskään synny ryhmäpainetta tehtävien edistämiseksi, tällöin ryhmä ei siis toimi.
Mitä sosiaalisen median työkaluja sitten tulisi käyttää? Samoja mitä oppilaat käyttävät muutenkin. Näin opetuksessa voi keskittyä olennaiseen ilman, että homma menee välineillä kikkailuksi. Kahoot on näppärä työkalu oppimisen pelillistämiseen.
Perinteisesti opetusta on järjestetty siten, että lopuksi palautetaan harjoitustyö ja that's it. Tästä voisi vielä jatkaa tuotosten yhteisellä tarkastelulla ja kommentoinnilla somessa sekä seuraavien versioiden työstämisellä. Oppilas ei välttämättä pelkästään opettajan antamasta loppupalautteesta ota onkeensa, usein huomio kiinnittyy vain siihen että JES, harkka meni läpi. Periaatteessa siis sovelletaan iteratiivista prosessia opetukseen.
Tässä hyvin tiivistettynä pääkohtia, joita itselle jäi esityksestä haaviin.
Pelkkä googlettaminen ei ole oppimista. Sen sijaan parasta oppimista Harton mukaan on tiedon luonti, mitä usein on luontevaa tehdä ryhmässä, koska sillä saadaan aktivoitua monia oppimista tehostavia keinoja (esim. keskustelu). Yleisesti 3-5 henkeä on hyvä koko ryhmälle, suuremmissa ryhmissä vapaamatkustajia esiintyy herkemmin. Tehtävänannolla onkin ohjattava ryhmää yhteiseen työskentelyyn. Mikäli ryhmän toiminnasta puuttuu vuorovaikutus, ei myöskään synny ryhmäpainetta tehtävien edistämiseksi, tällöin ryhmä ei siis toimi.
Mitä sosiaalisen median työkaluja sitten tulisi käyttää? Samoja mitä oppilaat käyttävät muutenkin. Näin opetuksessa voi keskittyä olennaiseen ilman, että homma menee välineillä kikkailuksi. Kahoot on näppärä työkalu oppimisen pelillistämiseen.
Perinteisesti opetusta on järjestetty siten, että lopuksi palautetaan harjoitustyö ja that's it. Tästä voisi vielä jatkaa tuotosten yhteisellä tarkastelulla ja kommentoinnilla somessa sekä seuraavien versioiden työstämisellä. Oppilas ei välttämättä pelkästään opettajan antamasta loppupalautteesta ota onkeensa, usein huomio kiinnittyy vain siihen että JES, harkka meni läpi. Periaatteessa siis sovelletaan iteratiivista prosessia opetukseen.
lauantai 22. lokakuuta 2016
Ensimmäinen oma opetuskerta
Pidin ensimmäisen oman opetusharjoittelukertani pe 14.20.2016. Oli tarkoitus kirjoittaa tästä jo aikaisemmin, mutta syyslomaviikko on vierähtänyt lasteni kanssa. Nyt on max tunnin aikaikkuna käytettäväksi tähän, ennen kuin hurautamme lastentapahtumaan Koskikeskukseen. Toimeen siis!
Opetukseni aiheena oli Googlen palvelut opettajan työvälineinä ja opetusaika kolme oppituntia (3*45min).
Nyt tyttäreni näimmä tunkeutui bittiluolaani kysymään, minkä värisen rinkelin otan? Mitä ilmeisemmin Duplopalikat toimivat tässä leikissä rinkeleinä. Vastasin ottavani vihreän. Rinkeliä saa kuulemma pitää hallussaan koko illan. Mutta takaisin aiheeseen.
Laatimani käsikirjoitus raakamuodossa opetukselle oli seuraavanlainen:
Johdanto 5 min
Yleisesittely Googlen setistä 10 min
Google Docs/Drive: 15 min
Oppia: mielenkiintoisten settien kokeilua 15 min
Oppia: parhaan setin valinta 15 min
Oppia: purku 10 min
tauko
Blogger: Esittely 10 min
Blogger: Oman blogin teko ryhmässä (+youtube videon lisäys) 20 min
Blogger: purku, ajatuksia 10 min
Forms: kyselylomakkeen teko 5 min
Forms: vastaaminen 3 min
bonusaihe jos jää aikaa: Google Public Data Explorer
Loppukeskustelu: 15 min
yht. 70+63=133 min
Homma pysyi melko hyvin aikataulussaan, mutta tuota bonusaihetta en ehtinyt esitellä. Asiasta kiinnostuneet lukijani voivat siis vilkaista sitä omatoimisesti. Lyhyesti sanottuna kyse on Googlen palvelusta, jonka kautta voi löytää opetuksessa mahdollisesti käyttökelpoisia julkisia tilastoja eri aiheista.
Keskeytys jälleen, tyttäreni tuli kysymään olenko lopettanut syömisen? Vastasin myöntävästi ja tyttäreni vei vihreän rinkelin mennessään. Sitä ei saanutkaan pitää hallussaan koko iltaa. Olen pettynyt, mutta takaisin aiheeseen.
Opetustuokion lopuksi keräsin palautteen Google Formsin avulla. Eli käytännössä naputtelin palautekyssärit Formsiin. Tämän lisäksi nopea palaute tuli suullisestikin. Tässä Formsin kautta saatu anonyymi palaute.
Summa summarum, opetus meni kokonaisuudessaan ihan hyvin ja olen omaan touhuuni tyytyväinen. Opetuksessa kuitenkin näkyi IT-kouluttajan perus helmasynti: liikaa oman ruudun tuijottelua. Oma ääneni ei myöskään kuulunut niin hyvin kuin kuvittelin. Aloittelijan mokia on myös se, että matskua oli varmuuden vuoksi hitusen liikaa, joten kaiken läpikäynnissä oli koko ajan pieni kiireen tuntu. Opetuksen alussa ja taas uudestaan tauon jälkeen pitäisi myös ottaa kontakti koko porukkaan (ns. herätellä), ennen kuin alkaa paahtaa itse asiaa eteenpäin. Mutta tästä on hyvä kehittää hommaa uudelle asteelle!
Opetuksen mieluisin osio oli Blogger, kuten ounastelinkin. Ryhmässämme kun useampi on aloittamassa tai jo aloittanut oman blogin teon. Ja seuraava virallinen opetusharjoittelu kohdaltani meneekin sitten ensi keväälle. TAMK:in väen kanssa on sovittu että vedän oman opintojakson siellä.
Opetukseni aiheena oli Googlen palvelut opettajan työvälineinä ja opetusaika kolme oppituntia (3*45min).
Nyt tyttäreni näimmä tunkeutui bittiluolaani kysymään, minkä värisen rinkelin otan? Mitä ilmeisemmin Duplopalikat toimivat tässä leikissä rinkeleinä. Vastasin ottavani vihreän. Rinkeliä saa kuulemma pitää hallussaan koko illan. Mutta takaisin aiheeseen.
Laatimani käsikirjoitus raakamuodossa opetukselle oli seuraavanlainen:
Johdanto 5 min
Yleisesittely Googlen setistä 10 min
Google Docs/Drive: 15 min
Oppia: mielenkiintoisten settien kokeilua 15 min
Oppia: parhaan setin valinta 15 min
Oppia: purku 10 min
tauko
Blogger: Esittely 10 min
Blogger: Oman blogin teko ryhmässä (+youtube videon lisäys) 20 min
Blogger: purku, ajatuksia 10 min
Forms: kyselylomakkeen teko 5 min
Forms: vastaaminen 3 min
bonusaihe jos jää aikaa: Google Public Data Explorer
Loppukeskustelu: 15 min
yht. 70+63=133 min
Homma pysyi melko hyvin aikataulussaan, mutta tuota bonusaihetta en ehtinyt esitellä. Asiasta kiinnostuneet lukijani voivat siis vilkaista sitä omatoimisesti. Lyhyesti sanottuna kyse on Googlen palvelusta, jonka kautta voi löytää opetuksessa mahdollisesti käyttökelpoisia julkisia tilastoja eri aiheista.
Keskeytys jälleen, tyttäreni tuli kysymään olenko lopettanut syömisen? Vastasin myöntävästi ja tyttäreni vei vihreän rinkelin mennessään. Sitä ei saanutkaan pitää hallussaan koko iltaa. Olen pettynyt, mutta takaisin aiheeseen.
Opetustuokion lopuksi keräsin palautteen Google Formsin avulla. Eli käytännössä naputtelin palautekyssärit Formsiin. Tämän lisäksi nopea palaute tuli suullisestikin. Tässä Formsin kautta saatu anonyymi palaute.
Summa summarum, opetus meni kokonaisuudessaan ihan hyvin ja olen omaan touhuuni tyytyväinen. Opetuksessa kuitenkin näkyi IT-kouluttajan perus helmasynti: liikaa oman ruudun tuijottelua. Oma ääneni ei myöskään kuulunut niin hyvin kuin kuvittelin. Aloittelijan mokia on myös se, että matskua oli varmuuden vuoksi hitusen liikaa, joten kaiken läpikäynnissä oli koko ajan pieni kiireen tuntu. Opetuksen alussa ja taas uudestaan tauon jälkeen pitäisi myös ottaa kontakti koko porukkaan (ns. herätellä), ennen kuin alkaa paahtaa itse asiaa eteenpäin. Mutta tästä on hyvä kehittää hommaa uudelle asteelle!
Opetuksen mieluisin osio oli Blogger, kuten ounastelinkin. Ryhmässämme kun useampi on aloittamassa tai jo aloittanut oman blogin teon. Ja seuraava virallinen opetusharjoittelu kohdaltani meneekin sitten ensi keväälle. TAMK:in väen kanssa on sovittu että vedän oman opintojakson siellä.
tiistai 11. lokakuuta 2016
lauantai 24. syyskuuta 2016
Oppimisympäristökäynnit TAKK:ssa
Loppuviikosta tuli käytyä tutustumiskäynneillä Tampereen aikuiskoulutuskeskuksessa. Tutustumiskäynneillä monikossa siksi, että ensin torstaina oli visiitti Nirvan toimipisteeseen ja perjantaina Tampereen keskustan vastaavaan. Kiitokset TAKK:n Jyrki Lempiselle ja Henna-Riikka Ahvenjärvelle esittelyistä!
TAKK on säätiömuotoinen instituutio, tulot saadaan koulutusten myynnillä ja mahdolliset voitot käytetään ensisijaisesti opetuksen kehittämiseen. Yhteistyö yritysten kanssa on vahvaa ja monet työnantajat jopa lahjoittavat oppimisympäristöissä käytettäviä koneita ja komponentteja opetuskäyttöön. Tästä hyötyy sekä opetus, että yritys. Opetuksesta saadaan paremmin työelämän tarpeita vastaavaa käyttämällä mahdollisimman aitoja välineitä. Yritykset hyötyvät tekemällä brändiään tunnetuksi ja totuttamalla opiskelijat tietyn tuotteen käyttöön.
Aloitetaan raportointi loogisesti Nirvan toimipisteestä ja voi pojat, olipa siellä nähtävää! Nirvan toimipiste on keskittynyt teknisten alojen koulutukseen. Oikeastaan kaikenlainen isoja oppimisympäristöjä, työkoneita jne. vaativa koulutus tapahtuu siellä.
Kun ollaan tekemisissä sähkön, hydraulipuristimien ja vastaavien kanssa niin hazardeja voi sattua. Siksi on tärkeää, että ohjeistus on ymmärretty ennen kuin lähdetään tekemään. Tässä nousi esiin joitakin kulttuurieroista juontuvia haasteita. Selkein on tietysti kielimuuri. Opetuskieli TAKK:ssa on pääsääntöisesti suomi, joten väärinkäsityksiä voi syntyä. Opiskelijan omassa kulttuurissa vastaus "kyllä" saattaa tarkoittaa että asia on kuultu, mutta ei välttämättä täysin ymmärretty. Oman vaillinaisen osaamisen myöntäminen saattaa myös tuntua häpeälliseltä ja siihen ei välttämättä olla totuttu.
Eräs erikoistoimenanto joita TAKK suorittaa tavanomaisen koulutuksen lisäksi, on tutkia soveltuuko henkilö tiettyyn työhön. Toimeksianto tulee yleensä vakuutusyhtiöltä, joka tarvitsee lausunnon työkyvyllisyyden tai -kyvyttömyyden ratkaisemiseksi.
Tampereen keskustan toimipiste oli ympäristönä hyvin erilainen. Sinne on keskitetty mm. liiiketalouden ja tietotekniikan opetus. Keskustan toimipisteessä tutustuimme mm. verkko-oppimisympäristöihin.
TAKK:lla on myös lukuisia yhteistyöhankkeita liittyen mm. oppimisympäristöjen kehittämiseen.
Omasta näkövinkkelistä katsoen tietenkin kiinnostaa TAKK:n tietotekniikkatarjonta. Lyhytkursseja (esim. Office-tuoteperhe, some) on tarjolla lähes jatkuvasti, mutta datanomikoulutuksen tarve ja arvostus näyttää kokeneen inflaation. Tänä syksynä TAKK:lla ei alkanut yhtään datanomikoulutusta, tosin digimediaosaajan koulutus osin täyttää tätä tyhjiötä. Datanomikoulutusta ei lähivuosinakaan nähdä erityisen tarpeellisena. Erityisesti Tampereen seudulla on jopa ylitarjontaa tietotekniikan insinööreistä ja diplomi-insinööreistä liittyen Nokian/Microsoftin älypuhelinkehityksen kutistumiseen. Pelkkä datanomikoulutus yksinään ei myöskään anna riittävää pohjaa ohjelmistosuunnittelijan ammatissa toimimiseen.
TAKK on säätiömuotoinen instituutio, tulot saadaan koulutusten myynnillä ja mahdolliset voitot käytetään ensisijaisesti opetuksen kehittämiseen. Yhteistyö yritysten kanssa on vahvaa ja monet työnantajat jopa lahjoittavat oppimisympäristöissä käytettäviä koneita ja komponentteja opetuskäyttöön. Tästä hyötyy sekä opetus, että yritys. Opetuksesta saadaan paremmin työelämän tarpeita vastaavaa käyttämällä mahdollisimman aitoja välineitä. Yritykset hyötyvät tekemällä brändiään tunnetuksi ja totuttamalla opiskelijat tietyn tuotteen käyttöön.
Aloitetaan raportointi loogisesti Nirvan toimipisteestä ja voi pojat, olipa siellä nähtävää! Nirvan toimipiste on keskittynyt teknisten alojen koulutukseen. Oikeastaan kaikenlainen isoja oppimisympäristöjä, työkoneita jne. vaativa koulutus tapahtuu siellä.
maalausharjoitustöitä TAKK:n käytäviltä
lahjoituksena saatu traktori
mikäpä muukaan kuin Sting kiinteistöautomaatiojärjestelmä, opetuskäytössä tottakai
esimerkkinä yritysyhteistyöstä Sting-oppimisympäristöön kontribuoineet tahot
Kun ollaan tekemisissä sähkön, hydraulipuristimien ja vastaavien kanssa niin hazardeja voi sattua. Siksi on tärkeää, että ohjeistus on ymmärretty ennen kuin lähdetään tekemään. Tässä nousi esiin joitakin kulttuurieroista juontuvia haasteita. Selkein on tietysti kielimuuri. Opetuskieli TAKK:ssa on pääsääntöisesti suomi, joten väärinkäsityksiä voi syntyä. Opiskelijan omassa kulttuurissa vastaus "kyllä" saattaa tarkoittaa että asia on kuultu, mutta ei välttämättä täysin ymmärretty. Oman vaillinaisen osaamisen myöntäminen saattaa myös tuntua häpeälliseltä ja siihen ei välttämättä olla totuttu.
sähkökytkentöjen harjoitustiloja, jokaiselle suorittajalle oma tekninen tila
5-akselinen sorvi
ja sillä sorvattu harjoituskappale
konepajatila, koulutuksessa opetellaan järjestyksessä jokainen kone
Eräs erikoistoimenanto joita TAKK suorittaa tavanomaisen koulutuksen lisäksi, on tutkia soveltuuko henkilö tiettyyn työhön. Toimeksianto tulee yleensä vakuutusyhtiöltä, joka tarvitsee lausunnon työkyvyllisyyden tai -kyvyttömyyden ratkaisemiseksi.
rakennuspuolen harjoitustöitä
muurauksen työnäytteitä
oppilaan tekemää laatoitusta
Tampereen keskustan toimipiste oli ympäristönä hyvin erilainen. Sinne on keskitetty mm. liiiketalouden ja tietotekniikan opetus. Keskustan toimipisteessä tutustuimme mm. verkko-oppimisympäristöihin.
360° kamera/konferenssipuhelin
muokattavia opetustiloja
TAKK:lla käytetään Microsoftin Office365 sovelluspakettia. Se sisältää opetuksessa ja opiskelussa tarvittavat sovellukset tekstinkäsittelyyn, esityksiin, tiedostojen jakoon, viestintään jne. Muita käytettäviä oheisohjelmistoja ovat mm. M-Files (dokumenttien hallinta), Elgg (vastine Facebookille, mutta suljettu palvelu), StudentaPlus (toiminnanohjausjärjestelmä) ja kyvyt.fi (sähköinen portfolio).
TAKK:lla on myös lukuisia yhteistyöhankkeita liittyen mm. oppimisympäristöjen kehittämiseen.
Omasta näkövinkkelistä katsoen tietenkin kiinnostaa TAKK:n tietotekniikkatarjonta. Lyhytkursseja (esim. Office-tuoteperhe, some) on tarjolla lähes jatkuvasti, mutta datanomikoulutuksen tarve ja arvostus näyttää kokeneen inflaation. Tänä syksynä TAKK:lla ei alkanut yhtään datanomikoulutusta, tosin digimediaosaajan koulutus osin täyttää tätä tyhjiötä. Datanomikoulutusta ei lähivuosinakaan nähdä erityisen tarpeellisena. Erityisesti Tampereen seudulla on jopa ylitarjontaa tietotekniikan insinööreistä ja diplomi-insinööreistä liittyen Nokian/Microsoftin älypuhelinkehityksen kutistumiseen. Pelkkä datanomikoulutus yksinään ei myöskään anna riittävää pohjaa ohjelmistosuunnittelijan ammatissa toimimiseen.
torstai 22. syyskuuta 2016
Oppimisympäristökäynti TUTLabissa
Kävimme eilen pienellä opettajaopiskelijoiden iskuryhmällä tutustumassa TUTLabiin. Suuret kiitokset TTY:n Jussi Viljaselle paikan esittelystä. TUTLab yhdellä lauseella kuvattuna: "MIT:n Fab Lab-konseptiin pohjautuva oppimisympäristö ideoiden kokeiluun ja prototyyppien valmistamiseen." Tässä tapauksessa kuvat kertovat paremmin:
Erittäin mielenkiintoinen paikka, suosittelen kaikille tutustumista. TUTLabin toiminnassa korostuu avoimuus – konseptin mukaisesti labran tulee olla kaikille avoin (laitteiden käyttö vaatii rekisteröinnin/kirjautumisen ja käyttöehtojen hyväksynnän). Tällä hetkellä käyttäjäkunta koostuu lähinnä TTY:n tutkinto-opiskelijoista ja henkilökunnasta. Vaihto-oppilaat ovat olleet labrasta innoissaan, koska vastaavaa ei joka opintoahjosta löydy. Muille kuin yrityksille TUTLabin käyttö on maksutonta, työstömateriaalia saa labralta ja niistä maksetaan kulutuksen mukaan. Yrityksille haetaan vielä nykyistä joustavampia hinnoittelumalleja. Moni pienyritys haluaisi esimerkiksi varata labrasta vain yhden laitteen muutamaksi tunniksi kerrallaan.
Esteettömyys on huomioitu kulkuväylissä, labra sijaitsee katutasossa (TTY:n Sähkötalossa) ja muista kerroksista pääsee sinne hissillä. Labran pöydät ovat helposti siirrettävissä (kaikissa pyörät alla) ja korkeutta voidaan säätää tarpeen mukaan. Työkalut ovat pääsääntöisesti tietokoneohjattuja, mikä minimoi vahinkoja ja mahdollisia vaaranpaikkoja.
Mukaan saimme vielä hienot nimikkokynät, joihin on laserilla poltettu omistajansa nimi:
Tietokoneohjattu brodeerauskone.
3D-tulostettu vaasi.
Kipsistä tulostettu Eiffel-torni.
CNC-levyjyrsin.
Jyrsimellä muotoiltu vaakuna.
Esteettömyys on huomioitu kulkuväylissä, labra sijaitsee katutasossa (TTY:n Sähkötalossa) ja muista kerroksista pääsee sinne hissillä. Labran pöydät ovat helposti siirrettävissä (kaikissa pyörät alla) ja korkeutta voidaan säätää tarpeen mukaan. Työkalut ovat pääsääntöisesti tietokoneohjattuja, mikä minimoi vahinkoja ja mahdollisia vaaranpaikkoja.
Mukaan saimme vielä hienot nimikkokynät, joihin on laserilla poltettu omistajansa nimi:
perjantai 16. syyskuuta 2016
Arvot ja niihin sitoutuminen
Tänään puhuttiin arvoista ja opettajan etiikasta. Johdantona aiheeseen teimme nopean harjoituksen jossa kunkin piti 4 minuutin miettimisen aikana kirjata 4 tärkeintä oman opettajuuden perustana olevaa arvoa. Lisäänpä ne tähän kuvana (kynä & ruutupaperi tuo aina säväyksen):
Nokkelimmat huomasivat erilaisen fontin tuossa viimeisessä paperinpalassa. Tämä siksi, että kirjattuamme omat arvomme saimme vielä keskustella kaverin kanssa ja vaihtaa halutessamme lappusiamme päittäin.
No niin, eli omat arvoni ovat:
TASAPUOLISUUS
Tämä ei tarkoita sitä, että käyttäisin jokaiseen oppilaaseen esim. saman verran aikaa heitä ohjatessani (jotkut tarvitsevat enemmän ohjausta, jotkut vähemmän). Mutta pyrin tarjoamaan kaikille tasapuoliset mahdollisuudet oppia ja kehittää itseään.
INHIMILLISYYS:
Oma taustani on sieltä kylmän viileän teknisen asiantuntijuuden puolelta. Eli tämä tarkoittaa kykyä ja halua kohdata ihmiset ihmisinä, ymmärtää erilaisia elämäntilanteita, olla empaattinen.
JÄRJESTELMÄLLISYYS:
Ohjaan itseäni elämässä ja oppijoita työssäni. Hoidan käytännön järjestelyt johdonmukaisesti ja hyvin.
AMMATILLINEN TAITO:
Tapani toimia on ammattimaista. Seison työni takana ja noudatan hyviä eettisiä periaatteita. Hallitsen ammattialani riittävän hyvin opettaakseni sitä.
Tähän listaan voin sitten palata tehdessäni opetustyötä vuonna 20XX ja arvioida toteutanko opetustyötä arvojeni mukaisesti? Tai ovatko arvoni muuttuneet? Tai olenko liian kyynistynyt edes arvioimaan moista?
Kyynisyydestä aasinsiltana hetkellinen hyppäys yritysmaailman arvoihin. Kilpailukykyä, laatujohtamista, nopeaa muutoskykyä ynnä muuta tuodaan uusliberalistisella otteella ja innolla myös koulumaailmaan. Näihin tunnelmiin en voi kyllin suositella Richard Sennetin kirjaa Uuden kapitalismin kulttuuri. Tässä eräs analyysi kirjan keskeisestä annista. Vaikka kyseinen teos on n. 10 vuotta vanha, on se meille suomalaisille ajankohtainen (periaatteella mitä jenkit edellä sitä me perässä).
Toivotan antoisia lukuhetkiä!
Nokkelimmat huomasivat erilaisen fontin tuossa viimeisessä paperinpalassa. Tämä siksi, että kirjattuamme omat arvomme saimme vielä keskustella kaverin kanssa ja vaihtaa halutessamme lappusiamme päittäin.
No niin, eli omat arvoni ovat:
TASAPUOLISUUS
Tämä ei tarkoita sitä, että käyttäisin jokaiseen oppilaaseen esim. saman verran aikaa heitä ohjatessani (jotkut tarvitsevat enemmän ohjausta, jotkut vähemmän). Mutta pyrin tarjoamaan kaikille tasapuoliset mahdollisuudet oppia ja kehittää itseään.
INHIMILLISYYS:
Oma taustani on sieltä kylmän viileän teknisen asiantuntijuuden puolelta. Eli tämä tarkoittaa kykyä ja halua kohdata ihmiset ihmisinä, ymmärtää erilaisia elämäntilanteita, olla empaattinen.
JÄRJESTELMÄLLISYYS:
Ohjaan itseäni elämässä ja oppijoita työssäni. Hoidan käytännön järjestelyt johdonmukaisesti ja hyvin.
AMMATILLINEN TAITO:
Tapani toimia on ammattimaista. Seison työni takana ja noudatan hyviä eettisiä periaatteita. Hallitsen ammattialani riittävän hyvin opettaakseni sitä.
Tähän listaan voin sitten palata tehdessäni opetustyötä vuonna 20XX ja arvioida toteutanko opetustyötä arvojeni mukaisesti? Tai ovatko arvoni muuttuneet? Tai olenko liian kyynistynyt edes arvioimaan moista?
Kyynisyydestä aasinsiltana hetkellinen hyppäys yritysmaailman arvoihin. Kilpailukykyä, laatujohtamista, nopeaa muutoskykyä ynnä muuta tuodaan uusliberalistisella otteella ja innolla myös koulumaailmaan. Näihin tunnelmiin en voi kyllin suositella Richard Sennetin kirjaa Uuden kapitalismin kulttuuri. Tässä eräs analyysi kirjan keskeisestä annista. Vaikka kyseinen teos on n. 10 vuotta vanha, on se meille suomalaisille ajankohtainen (periaatteella mitä jenkit edellä sitä me perässä).
Toivotan antoisia lukuhetkiä!
tiistai 13. syyskuuta 2016
Ensimmäinen opetustuokiomme
Perjantaina purettiin ryhmätöiden tuotoksia. Eli jokainen pienryhmä pääsi pitämään 20 minuutin opetustuokion muulle porukalle. Pienryhmämme koostuu 6 hengestä ja on nimeltään Kesäloma (Got it?). Ryhmämme esitys meni aikas mukavasti. Pääsimme onnekkaasti esiintymään kahvitauon jälkeen, mistä saimme hieman taktista etua:
- ennen meitä oli muutama esitys, joista saimme osviittaa miten homma toimii teknisesti parhaiten (minne asettautua seisomaan, vain yksi ryhmästä vaihtaa slideja jne.)
- ja tietysti kahvitauolla pystyimme vielä vähän sumplimaan
- kahvitauon jälkeen yleisö oli virkistäytynyttä (esityksemme käsitteli muistitekniikoita ja sisälsi pienen muistitestin)
Miksi kirjoitan tästä? Muistutuksena itselle ja lukijalle: Kannattaa olla hereillä ympäristönsä suhteen, haistella tunnelmaa ja hakea etua sieltä täältä. Kunhan esityksen runko/strategia on kasassa voi luottavaisin mielin vielä tehdä viime hetken taktikoinnit. Tai olla tekemättä jos ei ole tarvetta. Mutta on hyvä tiedostaa olosuhteet missä toimitaan.
- ennen meitä oli muutama esitys, joista saimme osviittaa miten homma toimii teknisesti parhaiten (minne asettautua seisomaan, vain yksi ryhmästä vaihtaa slideja jne.)
- ja tietysti kahvitauolla pystyimme vielä vähän sumplimaan
- kahvitauon jälkeen yleisö oli virkistäytynyttä (esityksemme käsitteli muistitekniikoita ja sisälsi pienen muistitestin)
Miksi kirjoitan tästä? Muistutuksena itselle ja lukijalle: Kannattaa olla hereillä ympäristönsä suhteen, haistella tunnelmaa ja hakea etua sieltä täältä. Kunhan esityksen runko/strategia on kasassa voi luottavaisin mielin vielä tehdä viime hetken taktikoinnit. Tai olla tekemättä jos ei ole tarvetta. Mutta on hyvä tiedostaa olosuhteet missä toimitaan.
Kaikkien opetustuokioiden jälkeen kerättiin vielä vinkkilista opettajalle/esiintyjälle:
keskiviikko 7. syyskuuta 2016
Lauri Järvilehto ja oppimisen ilo
Eilen kävin kokemassa Lauri Järvilehdon "Oppimisen ilo" puheenvuoron TAMK:n Y-kampuksella.
Kyseessä on siis tämä kaveri.
Luonnehtisin Laurin puheenvuoron sekoitukseksi filosofista herättelyä,
tulevaisuuden spekulointia, yleisön kanssa jutustelua, markkinointia (Laurin kirjat ja yritys) sekä kevyttä stand-uppia. Kaiken kaikkiaan varsin viihdyttävä
puolitoistatuntinen, tosin Lauri useasti muistutti, että vaikka koulussa viihtyminen on varsin suotavaa, opettaja ei ole viihdyttäjä.
Sen sijaan oppijan kokema viihde tulisi generoitua koetusta oppimisen ilosta, mikä tuntemuksena on yksi voimallisimmista mitä ihminen elämässään kokee. Lauri kyseenalaisti perinteisen arvosanajärjestelmän ja oppilaiden keskinäisen vertailun – kukin omaa erilaisen lähtötason ja kehittyy omassa tahdissaan, eikä kaikkien tarvitse olla hyviä kaikessa.
Ainoa Laurin esittämä fakta kuului kutakuinkin seuraavasti "Kukaan ei varmuudella tiedä, miten opetus tulisi järjestää." Näinhän se on, tutkimuksen edistyessä löydämme koko ajan parempia tapoja tehdä asiat ja toisaalta "paras" menetelmä kulloinkin riippuu lukemattomista seikoista: opettaja, oppijat, resurssit, vireystila jne. Tilaisuudessa jaettiin siis näkökulmia. Kymmenen vuoden päästä tulee varmasti olemaan erilaista kuin nyt. Mutta mitkä asiat muuttuvat ja missä määrin – kukaan ei varmuudella tiedä. Todennäköisenä Lauri kuitenkin piti virtuaaliympäristöjen nousua ja perinteisen automatisoitavan työn vähenemistä. Tähän minunkin on helppo yhtyä. Mutta vielä sekaan lainaus TAMK.today:sta:
"life will become more complex and demanding, because familiar jobs and structures will disappear and force us to face totally new challenges and learn new skills"
ja lopuksi pikku kysymys pohdittavaksi:
Mitä iloa teknologisesta kehityksestä on, jos ihmiselosta sitä myötä tulee monimutkaisempaa ja vaativampaa?
Kyseessä on siis tämä kaveri.
Luonnehtisin Laurin puheenvuoron sekoitukseksi filosofista herättelyä,
tulevaisuuden spekulointia, yleisön kanssa jutustelua, markkinointia (Laurin kirjat ja yritys) sekä kevyttä stand-uppia. Kaiken kaikkiaan varsin viihdyttävä
puolitoistatuntinen, tosin Lauri useasti muistutti, että vaikka koulussa viihtyminen on varsin suotavaa, opettaja ei ole viihdyttäjä.
Sen sijaan oppijan kokema viihde tulisi generoitua koetusta oppimisen ilosta, mikä tuntemuksena on yksi voimallisimmista mitä ihminen elämässään kokee. Lauri kyseenalaisti perinteisen arvosanajärjestelmän ja oppilaiden keskinäisen vertailun – kukin omaa erilaisen lähtötason ja kehittyy omassa tahdissaan, eikä kaikkien tarvitse olla hyviä kaikessa.
Ainoa Laurin esittämä fakta kuului kutakuinkin seuraavasti "Kukaan ei varmuudella tiedä, miten opetus tulisi järjestää." Näinhän se on, tutkimuksen edistyessä löydämme koko ajan parempia tapoja tehdä asiat ja toisaalta "paras" menetelmä kulloinkin riippuu lukemattomista seikoista: opettaja, oppijat, resurssit, vireystila jne. Tilaisuudessa jaettiin siis näkökulmia. Kymmenen vuoden päästä tulee varmasti olemaan erilaista kuin nyt. Mutta mitkä asiat muuttuvat ja missä määrin – kukaan ei varmuudella tiedä. Todennäköisenä Lauri kuitenkin piti virtuaaliympäristöjen nousua ja perinteisen automatisoitavan työn vähenemistä. Tähän minunkin on helppo yhtyä. Mutta vielä sekaan lainaus TAMK.today:sta:
"life will become more complex and demanding, because familiar jobs and structures will disappear and force us to face totally new challenges and learn new skills"
ja lopuksi pikku kysymys pohdittavaksi:
Mitä iloa teknologisesta kehityksestä on, jos ihmiselosta sitä myötä tulee monimutkaisempaa ja vaativampaa?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)