Kirjani on julkaistu!

Keväinen tervehdys kaikille lukijoille! Kuten on silloin tällöin tullut mainittua, itselläni on ollut meneillään kirjoitushanke, jonka aloitin keväällä 2017. Opetin tuolloin Tampereen ammattikorkeakoulussa opintojakson koskien ohjelmistoprojektien tyypillisiä ongelmia ja niihin soveltuvia ratkaisuja. Opetuksen ohessa päätin kirjoittaa opintojakson aiheista myös kirjan, joka on nyt julkaistu nimellä "Ohjelmistoprojektin sudenkuopat ja miten ne vältetään". Kirjaa on saatavilla esimerkiksi verkkokirjakaupoista Booky ja Adlibris.

Tässä hieman tarinaa kirjoitus- ja julkaisuprosessistani. Kirjan käsikirjoitus valmistui about viime jouluksi ja alkuvuosi meni editointihommissa päivätyöni ohella. Tarjosin kirjaideaani syksyllä 2017 myös valikoiduille kustantamoille, mutta en onnistunut saamaan kustannussopimusta, vaikka eräs kustannustoimittaja kirjasta kovasti innostuikin. Onneksi olin jo alunperin motivoitunut tekemään omakustanteen tarvittaessa (hyvin harvalle kirjalle kustannussopimus saadaan). Esiselvitettyäni eri tapoja omakustanteen julkaisemiseksi, päädyin palveluun nimeltä BoD. Voin sanoa olevani palveluun erittäin tyytyväinen ja omakustanteen tekoa ei sinänsä kannata pelätä. Omakustanteen kohdalla merkittävimmät miinuspuolet kuitenkin ovat kustannustoimittajan ja markkinoinnin puuttuminen. Eli nämä hommat ovat omalla kontolla, ellei kyseisiä palveluita sitten itse osta rahalla. Kustannustoimittajan puutetta korjasin luetuttamalla kirjaani usealla henkilöllä. Kiitos kaikille oikolukijoille! Markkinointia koitan tehdä tässä nyt esimerkiksi kirjoittamalla tätä tekstiä.

Oman työn mainostaminen etenkin tutuille on aina vähän niin ja näin. Ei haluaisi tyrkyttää liikaa, mutta olisihan se oma työ mukava saada näkyvämmäksi, eikä kirjan myyntituloista haittaakaan olisi. Eli mainoslause tähän loppuun: Jos tuon kirjan lukemalla välttää yhdessäkin ohjelmistoprojektissa yhdenkin sudenkuopan, on kirja maksanut hintansa moninkertaisesti takaisin. Halusi tai ei, ohjelmistoprojekteja tulee kuitenkin vastaan yhä useammin ja useammin tässä digitaalistuvassa maailmassamme. Toivotan kaikille hyvää kesän odotusta ja mukavia lukuhetkiä kirjojen parissa!

Viimeinen lähipäivä

Viime perjantaina oli opettajankoulutukseni viimeinen lähipäivä. Ensi kuussa on onneksi vielä valmistumisjuhlat, niin pääsee siellä näkemään suunnilleen koko porukan. Puolitoista vuotta opettajankoulutusta on mennyt aivan siivellä ja tämä on kyllä ollut erinomaisen hienoa aikaa.

Asiasisällöltään viime perjantai oli lähennä tuotosten esittelyä, kertausta ja reflektointia. Päällimmäisenä on mielessä pari pointtia, jotka nyt tässä kerron. Näiden yhteisenä teemana on vuorovaikutus ja eräs aloittelevan opettajan hankaluuksista tai haasteista onkin vuorovaikutuksen rakentaminen oppilaiden kanssa. Omassa opetusharjoittelussani tämä ilmeni siten, että vaikka kyselin kesken tunnin oppilailta paljon, vastaukset tulivat lähes aina samoilta henkilöiltä. Pienessäkin porukassa (oppilaita oli kymmenkunta) tuntuu alati olevan läsnä väärin vastaamisen pelko. Opettaja voi tätä lieventää muun muassa suosimalla avoimia ja johdattelevia kysymyksiä, joihin ei välttämättä ole oikeaa ja väärää vastausta. Etenkin aloittelevan opettajan toimessa riski on että tunti lähtee lapasesta, keskustelu etenee väärille urille ja opetuksen ydinaines jää käsittelemättä. Kokemuksen  myötä suunnittelusta tulee yleensä löyhempää, jolloin suunnitelmasta poikkeaminenkin helpottuu. Kokenut, pätevä opettaja pystyy luontevasti ohjaamaan huomion takaisin opetettavaan asiaan. Varmuuden kautta saadaan vapautta.

Eräs opettajaopettajakollegoistani oli tehnyt kehittämistyönään suunnitelman, miten vuorovaikutusta verkkokurssilla voidaan kehittää. Ne verkkokurssit joihin olen itse osallistunut, ovat sisältäneet kirjoittamista ja kommentointia annetuista tai valituista aiheista oppimisympäristön (esim. Moodle) keskustelualueella. Tyypillisenä tehtävänantona on ollut kirjoittaa oma postaus ja kommentoida vähintään paria muuta postausta. Varsinainen vuorovaikutus on kuitenkin jäänyt vähäiseksi eikä aiheista ole saatu kovinkaan paljon irti. Mikäli järjestän verkkokursseja jatkossa, aion yrittää hyödyntää menetelmiä, jotka paremmin tukevat aidon kommunikaation ja yhteistyön hengen syntymistä.

Tänä syksynä tätä blogia on tullut kirjoitettua vähänlaisesti. Kirjoitushommaa on ollut muutenkin sen verran, että tämä on vain jäänyt taka-alalle. Tällä haavaa työstän kirjani käsikirjoitusta ja yritän saada sille kustannussopimuksen. Kirjan työnimenä on "Ohjelmistoprojektin sudenkuopat ja miten ne vältetään", eli nimi on sama kuin keväällä opettamallani opintojaksolla. Lisäksi olen kirjoittanut erästä toista blogia liittyen japanin kielen opintoihini. Mutta oli mukava kirjoittaa tätäkin vaihteeksi. Ensi kertaan, sillä ei tämä nyt vielä viimeinen postaus ollut!

kuvan lähde: http://www.writeups.org/wp-content/uploads/Great-Teacher-Onizuka.jpg

Prezimatskua ja mietteitä

Eilen eli perjantaina oli opettajaopinnoissani etäpäivä, jolloin esittelimme ryhmätyötämme nivelvaiheista muulle porukalle. Tarkkaan ottaen tehtävänanto kuului: Mitä tarkoittaa koulutuksen nivelvaiheiden tuki ja miten se toteutuu? Kuten yleensä, toteutustavan sai ryhmämme itse valita lähinnä vain mielikuvitus rajana. Mutta koska ryhmätyöt esiteltiin videoneuvottelun (Adobe Connect) välityksellä, toteutus kannatti tehdä aika diginä. Päädyimme käyttämään Preziä ja tässä linkki valmiiseen esitykseen. Sellainen vinkki esityksen seuraamiseen että suosittelen liikkumaan siinä nuolinäppäimillä (toinen vaihtoehto on lähinnä tekstien/kuvakkeiden klikkailu hiirellä). Tämä sen vuoksi, että parissa siirtymässä hiirellä klikkailu vie helposti muualle kuin oli tarkoitus, enkä ala sitä enää hienosäätämään ¯\_(ツ)_/¯.

Preziin liittyen hieman statustietoa. Nykyään Prezi on jaettu Prezi Classiciin ja Prezi Nextiin. Tuo esitys mihin linkkasin on tehty Prezi Nextillä, jolla pystyy tekemään vähän velhompia siirtymiä. Eli kun lähdette tekemään Prezi-esitystä "skrätsistä", kannattaa miettiä kumpi vaihtoehto on sopivampi.

Muut esitykset perjantaina koskivat opettajan työtä ohjaavaa lainsäädäntöä, koulutuksen yhteiskunnallisia tehtäviä, opettajaa yhteiskunnallisena vaikuttajana sekä verkostotyön periaatteita. Tässä voisin nostaa esiin joitakin päällimmäisiä poimintojani näistä aiheista. Olennainen osa opettajan roolia aikaisemmin on ollut yhteiskunnan perinteen välittäminen. Käsittääkseni asia joka ihmisen pitkälti erottaa muusta eläinkunnasta onkin ollut oppimiskyky ja erityisesti kyky välittää jo hoksatut asiat jälkipolville. Mutta nykyään tieto ei tietenkään olekaan vain opettajan hallussa, vaan se on globalisoitunut mediatiedoksi. Ja tässä mediafiguratiivisessa kulttuurissa tieto ei suoraan siirry vanhemmilta nuoremmille, vaan useammin median ja tietoverkkojen kautta. Opettajan on kuitenkin oltava jonkinlainen tämän kulttuurin tulkki ja omaksuttava kriittinen medialukutaito. Tämä lienee tärkeimpiä opetuksessa korostettavia asioita, oikeastaan koulutusalasta riippumatta.

Toinen pointti on se (mistä opettajaopiskelijavaimoni kanssa keskustelin juuri tänään), että suomalaisen opettajan rooli on verrattain itsenäinen ja vaikutusvaltainen. Suomalaisella opettajalla on poikkeuksellisen paljon vapautta (muihin OECD-maihin verrattuna) vaikuttaa opetuksen sisältöön, oppikirjavalintoihin, kurinpitoon ja arvioinnin linjaan. Hän on itsenäisesti toimiva pedagogiikan asiantuntija, mikä on varmasti yksi tärkeä tekijä pohdittaessa suomalaisen koulutuksen maailmanlaajuista arvostusta.

Hisashiburi / 久しぶり

Eli pitkästä aikaa. Kesän mittaan ei nimittäin tullut tänne kirjoitettua, mutta tässä nyt startti syksyyn. Syksyni onkin pitkälti etäopiskelua ja ryhmätöiden tekoa pienemmällä porukalla. Opettajakorkeakoulun lisäksi muita syksyn hankkeita ovat jo perinteiseksi muodostunut japanin opiskelu Sampolassa sekä kirjan kirjoitus. Japanin osalta tuli myös lähdettyä mukaan "Each One Teach One" -tyyppiseen toimintaan, jossa itse opetan suomea ja opin japania keskustelun kautta.

1.9. perjantaina opettajakorkeakoululla oli lähipäivä, jossa siis itsekin olin taas oppimassa. Olipas mahtava nähdä hyvä porukka taas kesän jälkeen. Päivä olikin totuttuun tapaan erittäin mielenkiintoinen pitäen sisällään yhdessä oivaltavaa tekemistä, kuten alla näkyvän tornin kyhäily.

Muuten mainio kuva, mutta allekirjoittaneen paita on näköjään kohtuu rytyssä. 

Yksilöllisissä opetustilanteissa kuulimme mm. Kurikan kansakoulun syntytarinan ja saimme oppia oikeaan ajoasentoon ja penkin säätöihin. Seuraamme siis tämän tästä opettajaopiskelijakollegoidemme opetusta ja annamme toisillemme palautetta. Tässä vielä kuva joka hahmottaa tämän syksyn opintojeni rakenteen:

Omasta mielestäni on todellinen harmi, ettei varsinaisia lähipäiviä ole tuon enempää. Mutta onneksi kavereita tulee nähtyä ryhmätöiden merkeissä!

Pyhä Pietari

Terve pitkästä aikaa! Vietin viime viikon Venäjällä Pietarissa toteuttamassa elämys- ja seikkailupedagogiikkaa. Kyseessä oli siis opettajaopintoihini liittyvä opintomatka. Yhtenä päivänä kävimme myös Viipurissa lasten turvakodissa Dikonissa. Hanke toteutettiin yhteistyössä Pietarilaisen Herzenin yliopiston (jossa yht. ~50 000 opiskelijaa!) kanssa. Tähän hankkeeseen osallistui Taok:n opettajaopiskelijoita sekä Tamk:n ja Herzenin sosionomiopiskelijoita.

Yksi mieleenpainuvimpia kokemuksia reissulta oli juuri tuo Dikonin visiitti. Dikonin lasten turvakodissa on huostaanotettuja lapsia aivan pikkuisista teini-ikäiseen asti. Venäjällä moni huostaanotettu lapsi ei koskaan palaudu biologisille vanhemmilleen jo hyvin raskaasta byrokratiastakin johtuen. Reissu meni kovasti tunteisiin ja meininki oli todella maanläheistä. Käytännössä leikimme lasten kanssa paljon erilaisia leikkejä ja samalla opimme Dikonin historiasta ja käytännöistä.

Kuvasimme myös ryhmäytymisharjoitteita ihan meidän opiskelijoiden kesken. Reissun tuotoksista olennaisimmat on koottu blogiimme http://eoalfirst.blogspot.com/

Näitä harjoitteita opettajat voivat siis hyödyntää omassa työssään. Antaakseni hieman esimerkkiä, miten hauskaa touhu voi parhaimmillaan olla, tässä linkki videoon eräästä tekemästämme harjoituksesta.

Kokonaisuutena reissu oli aivan huikea kokemus, kiitos kaikille jotka tekivät sen mahdolliseksi!

Alla vielä räpsäyttämäni yhteiskuva, jossa näkyy melkein koko porukka:

Itsearviointi kevään opinnoista

Kevätlukukausi opettajakorkeakoulussa alkaa olla lopuillaan ja jälleen on itsearviointitehtävän aika. Viime syksynä tein itsearvioinnin aika perinteisessä formaatissa, mutta nyt päätin käyttää Padlet-alustaa. Tässä linkki tuotokseeni.

P.S. Papukaijamerkki sille joka bongaa minut tuolta Padletin taustakuvasta ja muutenkin hyvää kesän odotusta kaikille!

Viimeinen opetuskerta (tällä erää)

Eilen oli opetusharjoitteluni viimeinen opetuskerta. Oppilaita oli paikalla 8 ja lisäksi yksi vertaisarvioija. Oppilaiden määrä oli positiivinen yllätys, koska läsnäolovaatimukset monen kohdalla olivat jo täyttyneet, mutta tulivat silti osallistumaan opetukseen. Opintojakson aloitti maaliskuun alussa 10 oppilasta ja nyt näyttäisi siltä, että nämä samat oppilaat saavat opintojakson myös suoritettua (vielä tulee tehdä palautustyö ja rästikotitehtävät).

Esiintymiseni alkoi tässä vaiheessa mennä jo niin rutiinilla että siinä ei juuri mokia tullut. Ainoa esiin noussut petrattava asia oli asemointini luokassa. Olin paljon luokan keskellä, jolloin tuli enemmän puhuttua luokan oikealle puoliskolle, missä suurin osa oppilaistakin oli. Luokan edestä olisin voinut huomioida tasapuolisemmin kaikki, mutta koin siellä jääväni todella kauas oppilaista. Se olisi ehkä silti toiminut paremmin.

Opetuskerran lopuksi pyysin opettajana oppilailta palautteen opintojaksosta. Palautteen sai antaa anonyyminä tai omalla nimellä. 80 % päätti vastata anonyymisti. Kokonaisarvosanaksi opintojaksoni sai numeron 4,2 (asteikolla 1-5). Alla on esitetty arvosanajakauma.

Hajontaa siis oli jonkin verran ja mielipiteitä jakoi opintojaksolla sovellettu osallistava pedagogiikka. Yritin kovasti innostaa oppilaita yhteiseen keskusteluun ja ryhmätyöskentelyyn, mutta kritiikkinä oli ettei se aina oikein toiminut. Toisaalta monet pitivät keskustelua ja ryhmätöitä opintojakson ehdottomana plussana. Opintojakson aiheenahan oli "Ohjelmistoprojektin sudenkuopat ja miten ne vältetään". Yksi pahimmista sudenkuopista on, ettei projektissa tieto kulje, eli ihmiset eivät keskustele tarpeeksi ja yhteistyö on vähäistä. Opintojaksolla oli siis ideana kehittyä näissäkin. 

Case-työskentelystä pidettiin, mutta erään palautteen mukaan caseja oli ehkä pari liikaa. Totta puhuen, itsekin aloin saada niistä opintojakson loppupuolella jo tarpeekseni:) Mutta niiden avulla oli vain niin havainnollista avata ohjelmistoprojektien ongelmia. Joku oli kokenut kotitehtävissä olleen liikaa luettavaa ja kirjoitettavaa. Myös opetusajankohta (ke iltaisin klo 16:30 ->) nähtiin ei niin hyvänä. No itsekin olen enemmän aamuihminen ja mieluiten opettaisinkin heti aamusta kun on virtaa täynnä. Yllättäen yhden miinusäänen sai myös Kahoot!, joka kuitenkin helposti mielletään työkaluksi mistä kaikki pitävät. Tämä oli hyvä muistutus siitä, ettei mikään yksittäinen menetelmä/työkalu ole universaalisti kaikkien mieleen. 

Mutta yleisesti opintojaksosta siis pidettiin kovastikin ja valtaosa palautteesta oli erittäin positiivista. Palautteessa toivottiin myös ettei tämä jää opintojakson ainoaksi/viimeiseksi toteutuskerraksi ja opintojaksolla käsiteltyjä asioita pidettiin erittäin relevantteina työelämän kannalta.