Viimeinen lähipäivä

Viime perjantaina oli opettajankoulutukseni viimeinen lähipäivä. Ensi kuussa on onneksi vielä valmistumisjuhlat, niin pääsee siellä näkemään suunnilleen koko porukan. Puolitoista vuotta opettajankoulutusta on mennyt aivan siivellä ja tämä on kyllä ollut erinomaisen hienoa aikaa.

Asiasisällöltään viime perjantai oli lähennä tuotosten esittelyä, kertausta ja reflektointia. Päällimmäisenä on mielessä pari pointtia, jotka nyt tässä kerron. Näiden yhteisenä teemana on vuorovaikutus ja eräs aloittelevan opettajan hankaluuksista tai haasteista onkin vuorovaikutuksen rakentaminen oppilaiden kanssa. Omassa opetusharjoittelussani tämä ilmeni siten, että vaikka kyselin kesken tunnin oppilailta paljon, vastaukset tulivat lähes aina samoilta henkilöiltä. Pienessäkin porukassa (oppilaita oli kymmenkunta) tuntuu alati olevan läsnä väärin vastaamisen pelko. Opettaja voi tätä lieventää muun muassa suosimalla avoimia ja johdattelevia kysymyksiä, joihin ei välttämättä ole oikeaa ja väärää vastausta. Etenkin aloittelevan opettajan toimessa riski on että tunti lähtee lapasesta, keskustelu etenee väärille urille ja opetuksen ydinaines jää käsittelemättä. Kokemuksen  myötä suunnittelusta tulee yleensä löyhempää, jolloin suunnitelmasta poikkeaminenkin helpottuu. Kokenut, pätevä opettaja pystyy luontevasti ohjaamaan huomion takaisin opetettavaan asiaan. Varmuuden kautta saadaan vapautta.

Eräs opettajaopettajakollegoistani oli tehnyt kehittämistyönään suunnitelman, miten vuorovaikutusta verkkokurssilla voidaan kehittää. Ne verkkokurssit joihin olen itse osallistunut, ovat sisältäneet kirjoittamista ja kommentointia annetuista tai valituista aiheista oppimisympäristön (esim. Moodle) keskustelualueella. Tyypillisenä tehtävänantona on ollut kirjoittaa oma postaus ja kommentoida vähintään paria muuta postausta. Varsinainen vuorovaikutus on kuitenkin jäänyt vähäiseksi eikä aiheista ole saatu kovinkaan paljon irti. Mikäli järjestän verkkokursseja jatkossa, aion yrittää hyödyntää menetelmiä, jotka paremmin tukevat aidon kommunikaation ja yhteistyön hengen syntymistä.

Tänä syksynä tätä blogia on tullut kirjoitettua vähänlaisesti. Kirjoitushommaa on ollut muutenkin sen verran, että tämä on vain jäänyt taka-alalle. Tällä haavaa työstän kirjani käsikirjoitusta ja yritän saada sille kustannussopimuksen. Kirjan työnimenä on "Ohjelmistoprojektin sudenkuopat ja miten ne vältetään", eli nimi on sama kuin keväällä opettamallani opintojaksolla. Lisäksi olen kirjoittanut erästä toista blogia liittyen japanin kielen opintoihini. Mutta oli mukava kirjoittaa tätäkin vaihteeksi. Ensi kertaan, sillä ei tämä nyt vielä viimeinen postaus ollut!

kuvan lähde: http://www.writeups.org/wp-content/uploads/Great-Teacher-Onizuka.jpg