Väliaika!

Opetusharjoitteluni Tamk:lla on nyt puolivälissä, 4 opetuskertaa takana ja 4 edessä (joista yksi on yritysvierailu). Oppilaita oli nyt keskiviikkona läsnä puolet vähemmän kuin viikko sitten, mutta en ole huolissani opiskelijakadon suhteen. Opintojakson lähiopetuksesta näet sallitaan poissaolo kahdelta opetuskerralta ja arvelinkin että moni taktisesti jättää juuri viime keskiviikon opetuskerran väliin. Johtuen varmaan rutiinin hiljalleen löytymisestä opetukseen ja vähäisestä oppilasmäärästä, keskiviikon tunnit sujuivat varsin rennoissa merkeissä ja ilmapiiri ruokki mielestäni parhaiten keskustelua tähän mennessä. Oppilaat olivat itse tehneet oppimateriaalia ohjeistukseni mukaan, joten he pääsivät myös esittelemään tuotoksiaan ja kaikki olivat panostaneet tehtävään.

Vertaisarvioijia oli paikalla peräti 3. Saamani palaute oli sangen positiivista. Tuli muuten ilmi että käytän täytesanoja "jep" ja "jes" turhan paljon. Enpä ole itse aiemmin huomannut:) Palautteen mukaan oppilaiden aktivointia olisi voinut olla hieman enemmän. Ensimmäistä kertaa opetus eteni suunnitelmaani nopeammin ja jouduin kerrankin turvautumaan lisämateriaaliin. Onneksi sitä oli hollilla.

Mainittakoon että sain elämääni muutakin opiskelun (opettajakorkeakoulu+japani+venäjä), opetusharjoittelun, salihommien, venyttelyn, mindfullnessin ja perheen kanssa oleilun lisäksi mahdutettua viime viikonlopulle. Kävin nimittäin Tukholman risteilyllä Prasoksen 5-vuotissynttäreillä. Aivan huikea reissu ja pääsi jutustelemaan sekä pähkäilemään todella fiksujen kavereiden kanssa. Prasos on Suomen johtava Bitcoin-firma ja on mm. lanseerannut Suomen Bittimaatti-verkoston, Coinmotion-palvelun sekä Denarium-kolikot. Tämä firma tulee varmasti tekemään suuria tekoja jatkossakin!

Kolmas opetuskerta

Eilen pidin taas opetusta Tamk:lla, tällä kertaa ei tullut väsymysmokailua kuten viime kerralla. Oppilaita oli paikalla jopa 10, kun viimeksi heitä oli vain 8. Vertaisarvioija ei nyt ollut läsnä, mutta videoin osan opetuksestani. Tuntisuunnitelmani runko oli seuraavanlainen:

opetuskerran ohjelman läpikäynti 2 min

opetuskerran oppimistavoitteen esittely 2 min

case-työskentely: projektin valmisteluvaiheen ongelmat 80 min       
   - 4 casea, jokaista tarkastellaan 20 min (oppilaat ovat tutustuneet caseihin jo kotiläksyn muodossa) 
   - casejen analysointi tehdään yhdessä Padlet-ympäristöön

sovitun mittainen tauko

löydettyjen sudenkuoppien kertaus ja ratkaisuja 45 min
   - käsitellään tänään löydettyjä sudenkuoppia yleisemmin

Suullinen palautekysely: Kumpi menetelmä casejen työskentelyyn toimi paremmin, tämänkertainen vai viimekertainen ja miksi? 6 min

joka piti muuten paitsi viimeiseksi aktiviteetiksi suunnitellun palautekyselyn jouduin jättämään kotitehtäväksi. Loppua kohden tuli taas siis hieman kiire, löydettyjen sudenkuoppien kertauksessa jouduin melkein juoksemaan slidet läpi. Keskustelulle ei tässä vaiheessa jäänyt niin paljon aikaa kuin olisi toivonut. Mutta yleisesti ottaen se, että aiemmat vaiheet ottivatkin enemmän aikaa tarkoittaa että keskustelua on sitten syntynyt siellä. 

Etukäteisvalmisteluksi tällä kertaa riitti (materiaalien tekemisen jälkeen) omien puheosuuksien harjoittelu kertaalleen. Se saanee pääsääntöisesti riittää jatkossakin, koska mielestäni opetukseni oli tarpeeksi sujuvaa tuolla valmistautumisella. Tehokas kaveri kun pyrin olemaan kaikessa mitä teen, niin jää sitten aikaa muihinkin aktiviteetteihin. Mistä tulikin mieleeni että nyt on meridiaanivenytysten aika, tsau!

Reflektointia!

Keskiviikkona oli opintojaksoni toinen opetuskerta. Nyt on pienen reflektoinnin aika. Mukana menossa oli myös tällä kerralla vertaisarvioija, oppilaita oli paikalla 8. Oppilailta en pyytänyt palautetta tällä kertaa, vaan tarkoitus olisi kerätä välipalaute opintojakson puolivälissä. Opetuskerran rungon olin suunnitellut seuraavanlaiseksi:

Opetuskerran ohjelman läpikäynti 2 min

Kahoot-visa 10 min

Opetuskerran oppitavoitteen esittely (samalla projektin rakenteen kertaus), 10 min

case-työskentely: projektin valmisteluvaiheen ongelmat 60 min

-          4 casea, jokaista tarkastellaan 15 min (oppilaat ovat tutustuneet caseihin jo kotiläksyn muodossa)

sovitun mittainen tauko

löydettyjen sudenkuoppien kertaus ja ratkaisuja 53 min

-          käsitellään tänään löydettyjä sudenkuoppia yleisemmin

Suunnitelmassa pysyttiin muuten, paitsi että ehdimme käsitttelemään vain 3 casea. Verrattuna ensimmäiseen opetuskertaani slaikkareiden tuijottelua (siis minun toimesta) oli nyt varmasti vähemmän. Muuten esiintyminen noudatti perinteistä polkua, aluksi hieman tönkköä, mutta loppua kohden yhä rennompaa. Itse asiassa vähän liiankin rentoa, sillä tauon jälkeen opetus lähti minun osaltani laiskasti liikkeelle. Aloitin piirtämällä taululle hyvin epäselvän kuvan, vaikka minun oli tarkoitus piirtää se jo tauolla (ja selkeämmäksi). Ehkä hommaan vaikutti, että vertaisarvioitsija oli poistunut juuri tauon aikana. Fyysinen vireystilani ei tällä opetuskerralla syystä tai toisesta ollut paras mahdollinen (yksinkertaisesti sanoen: tunsin itseni väsyneeksi) ja se varmaan alkoi vaatia veronsa myös. Kun tajusin että nyt mennään väärällä jalalla, tajusin skarpata ja lopputunti menikin mielestäni hyvin ja pääsimme maaliin juuri ja juuri tavoiteajassa.

Vaikka esiintyminen oli luontevoitunut verrattuna ensimmäiseen kertaan, vertaisarvioijan mukaan voisin revitellä vielä paljon reippaammin. Siis liikkua enemmän, korostaa "huippukohtia" äänenpainolla jne. Toinen pääpointti oli miten rohkaista ja aktivoida ryhmän kaikkia oppilaita enemmän yhteiseen keskusteluun? Palautteen mukaan Kahoot-visa meni hieman hätäisesti, sitä olisi voinut fiilistellä enemmänkin (ja itselle tuli opetuksen aikana aivan sama tunne). Points taken ja tästä taas eteenpäin kohti seuraavaa opetuskertaa!

Loppuun vielä screenshotti Kahoot-visastani, näette hieman mistä on kysymys, mikäli Kahoot ei ole ennestään tuttu.

keskellä näkyvän kuvan lähde: https://cdn.meme.am/cache/instances/folder709/500x/65515709.jpg

Epäonnistuneiden IT-projektien hinta

Tämä aihe liittyy opetukseeni Tamk:ssa ja halusin jakaa siihen liittyvää tietoa tätäkin kautta. Aika moni on varmaankin Iltalehden sivuja tms. selaillessaan joskus havainnut uutisartikkelin liittyen johonkin epäonnistuneeseen IT-projektiin. Näitä näkee melko usein. Tietysti uutisiin asti päätyvät tapaukset ovat vain jäävuoren huippu, mikäpä firma haluaisi retostella huonosti sujuneilla projekteilla.

Jos epäonnistumiseksi tulkitaan aikataulusta luisuminen, budjetin pettäminen tai lopputuotteen ominaisuuksien karsiminen, vain noin kolmasosa IT-projekteista onnistuu (Ryhänen 2012). Koolla on väliä. sillä yli 10 miljoonan dollarin hankkeista onnistuu vain alle 8% (Standish Group 2015).

No mitäs tämä tarkoittaa rahamielessä, sehän kaikkia aina kiinnostaa?

IT-hankkeissa suomalainen yhteiskunta hukkaa vuosittain noin 7 miljardia euroa (Järvenpää, Kankare 2013). Ja globaalisti arvioituna hukkaan menee noin 3 biljoonaa dollaria! (Kim, Krigsman, Orzen 2012) Toinen arvio on 2,5 biljoonaa dollaria (Järvenpää, Kankare 2013).

Digitalisaation myötä myös yritykset ja yhteisöt, joilla ei ole kokemusta IT-palveluiden ostamisesta, joutuvat kohtaamaan IT-projektien sudenkuopat.

Nyt jos koskaan kannattaa siis panostaa IT-projektiosaamisen kehittämiseen.

Lähteet:
Ryhänen, P. 2012. Critical Success Factors of IT Project — Why do projects fail?. MBA-lopputyö. Henley Business School.
Standish Group. 2015. Chaos Report. https://www.infoq.com/articles/standish-chaos-2015
Järvenpää, T. & Kankare, I. 2013. Veikö Moolok vallan? Talentum Media Oy.
Kim, Gene. Krigsman, Michael. Orzen Mike. 2012.
Worldwide cost of IT failure (revisited): $3 trillion. http://www.zdnet.com/article/worldwide-costof-it-failure-revisited-3-trillion

Opetusharjoittelu on alkanut!

Talviloma on nyt vietetty, aika meni lastemme (Viola 3 v. ja Alina 2 v.) kanssa kuin siivillä. Kävimme mm. Virelässä "pelaamassa" sählyä ja Metsossa kuuntelemassa venäläisiä satuja (suomeksi). Mainio paikka tuo Virelä, kuulin sivukorvalla että Popedaltakin on uusi levy ihan tuloillaan, kun eräs asiakas kehaisi laittaneensa sen ennakkotilaukseen. Enpä olisi sitäkään tiennyt muuten:)

Siirrytäänpä tämän intron jälkeen itse aiheeseen. Opetusharjoitteluni Tamk:ssa nimittäin alkoi eilen. Kyseessä on yhden periodin (~pari kuukautta) kestävä opintojakso nimeltä "Ohjelmistoprojektin sudenkuopat ja miten ne vältetään". Jos nimi kuulostaa kömpelöltä, voitte syyttää allekirjoittanutta. Opintojakso tehtiin omasta ehdotuksestani ja toimin sen opettajana.

Eilen oli siis ensimmäinen opetuskerta. Siihen valmistautuminen meni itsellä näin:

• opetuksen suunnittelu
• matskujen teko
• omien puheosuuksien harjoittelu 2 kertaa (vähempi harjoittelu johtaa takelteluun, enempi harjoittelu saa esiintymisen vaikuttamaan liian harjoitellulta)
• suurimman jännityksen poisleikkaus sopivasti ajoitetulla mindfulness-sessiolla

Ja tuollaiseksi prosessi pääpiirteissään on minulla kai vakiintumassa. Ennen esitystä olotila oli juuri oikea. Eli jos joku olisi tullut sanomaan "Hei voitaisko lykätä huomiseen?", vastaus olisi ollut "Ei, olen valmistautunut tähän tänään.".

Palautetta pyysin opiskelijoilta Google Formsilla, tässä linkki palautteeseen. Ja sitten hieman itsearviointia:

• Ilokseni voin huomata, että verrattuna viime syksyn opetukseeni äänenkäyttö ja opetustahti osui tällä kertaa kohdilleen.
• Opetuksen alkupuolella tuijottelin vielä liikaa omia slideja (tämä kävi ilmi vertaisarvioinnista).
• Opetuksen loppupuolella vilkuilin häiritsevästi kelloa (tämän älysin itse).

Palautteesta puuttuu vielä ohjaavan opettajan osuus (osa opetuksesta videoitiin ja ohjaava opettajani katsoo sen myöhemmin). Fiilis on nyt kuitenkin varsin hyvä, koska tiedän että kehitystä on kohdallani tapahtunut.