Eilen pidin taas opetusta Tamk:lla, tällä kertaa ei tullut väsymysmokailua kuten viime kerralla. Oppilaita oli paikalla jopa 10, kun viimeksi heitä oli vain 8. Vertaisarvioija ei nyt ollut läsnä, mutta videoin osan opetuksestani. Tuntisuunnitelmani runko oli seuraavanlainen:
opetuskerran ohjelman läpikäynti 2 min
opetuskerran oppimistavoitteen esittely 2 min
case-työskentely: projektin valmisteluvaiheen ongelmat 80 min
- 4 casea, jokaista tarkastellaan 20 min (oppilaat ovat tutustuneet caseihin jo kotiläksyn muodossa)
- casejen analysointi tehdään yhdessä Padlet-ympäristöön
sovitun mittainen tauko
löydettyjen sudenkuoppien kertaus ja ratkaisuja 45 min
- käsitellään tänään löydettyjä sudenkuoppia yleisemmin
Suullinen palautekysely: Kumpi menetelmä casejen työskentelyyn toimi paremmin, tämänkertainen vai viimekertainen ja miksi? 6 min
joka piti muuten paitsi viimeiseksi aktiviteetiksi suunnitellun palautekyselyn jouduin jättämään kotitehtäväksi. Loppua kohden tuli taas siis hieman kiire, löydettyjen sudenkuoppien kertauksessa jouduin melkein juoksemaan slidet läpi. Keskustelulle ei tässä vaiheessa jäänyt niin paljon aikaa kuin olisi toivonut. Mutta yleisesti ottaen se, että aiemmat vaiheet ottivatkin enemmän aikaa tarkoittaa että keskustelua on sitten syntynyt siellä.
Etukäteisvalmisteluksi tällä kertaa riitti (materiaalien tekemisen jälkeen) omien puheosuuksien harjoittelu kertaalleen. Se saanee pääsääntöisesti riittää jatkossakin, koska mielestäni opetukseni oli tarpeeksi sujuvaa tuolla valmistautumisella. Tehokas kaveri kun pyrin olemaan kaikessa mitä teen, niin jää sitten aikaa muihinkin aktiviteetteihin. Mistä tulikin mieleeni että nyt on meridiaanivenytysten aika, tsau!

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti